65 miljoonaa Jumalan kuvaa

Saapuvia pakolaisia rekisteröidään pakolaisleirillä Ugandassa. Se on tällä hetkellä LML:n Maailmanpalvelun suurin Afrikan-operaatio, jossa Maailmanpalvelu toimii kymmenissä eri toimipisteissä ja pyörittää vastaanottokeskuksia rajanylityspaikoilla Etelä-Sudaniin ja Kongoon. Kuva: Marie Renaux/LWF

Vuonna 2017 Luterilaisen maailmanliiton työntekijät kohtasivat Kristuksen yli kolme miljoonaa kertaa. Hän löytyi pakolaisleiriltä Tchadissa, ensisuojasta Ugandassa, Rohinga-lasten koulusta luoteis-Burmassa, sissien taistelutantereen keskeltä Kolumbiassa ja Mauritanian aavikolta. Kolmen miljoonan ihmisen elämäntarinat punoutuivat kertomukseen maailmanlaajan luterilaisen kirkon kutsumuksesta mennä sinne, missä varjot ovat syvät.

Luterilainen maailmanliitto (LML) perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vastaamaan Euroopan pakolaiskaaokseen. Jo silloin kaikkia liikkeellä olevia autettiin tarpeen mukaan tavalla, joka loi perustan Luterilaisen maailmanliiton diakoniselle kutsumukselle, jossa pakolaiset, evakot ja heitä vastaanottavat yhteisöt ovat edelleen kaiken toiminnan keskiössä.

Pakolaisen monet kasvot

Pakolaisen kasvot tänään ovat venezuelalaiset, keskiafrikkalaiset, malilaiset, sudanilaiset, kongolaiset, burmalaiset, syyrialaiset. Heitä on maailmalla jo yli 65 miljoonaa, eikä luku näytä pienenevän. Pakolaisen kasvot ovat myös lapsen kasvot, sillä yli puolet näistä liikkeelle sysätyistä ihmisistä on lapsia ja nuoria.

Kasvot ovat myös vanhuksen, vammaisen ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat kasvot. Ne ovat raiskatun naisen kasvot maailmassa, jossa raiskaus luetaan yhä useammin sotilaiden asevarastoon kuuluvaksi aseeksi. Ne ovat sotilaiden, aseistautuneiden rikollisliigojen, epämääräisten aseistettujen porukoiden, jihadistien, terroristien ja ääriliikkeiden vainoamien tavallisten ihmisten kasvot, joiden viljat jäivät peltoon, astiat astiakaappiin ja kengät eteiseen.

Auttamistyötä monen uskonnon yhteisössä

Näistä liikkeellä olevista ihmisistä joka vuosi noin kolme miljoonaa päätyy Luterilaisen maailmanliiton pakolaisleireille tai kaupunkeihin ja kyliin, jossa pakolaisia, evakkoja ja heitä vastaanottavia ihmisiä tukevat ’luterilaiset’ kädet ja kasvot. Työntekijöitä meillä on lähes 8 000. Heistä puolet on pakolaisia itsekin, ja toimivat leireillä opettajina, urheiluohjaajina, ruuanjakelijoina, terapeutteina, rakentajina, pienyrittäjätoiminnan kehittäjinä, toimintaterapeutteina, suunnittelijoina, tiedottajina ja maatalousneuvojina.

Kollegoistani puolet eivät ole kristittyjä, vaan edustavat muita uskontoja ja maailmankatsomuksia. Tämä takaa sen, että toimintaamme ohjaavat perusarvot ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, myötätunto, moninaisuuden kunnioittaminen, osallistavuus, läpinäkyvyys ja vastuullisuus saavat tulkintansa monista taustoista lähtien ja uskontojen välisestä vuoropuhelusta tulee kollegojen välistä lounaskeskustelua ja viikonloppuretkien jutteluhetkiä, osa arkeamme Jumalan käsinä ja jalkoina maailmassa. Noin kuusikymmentä kahdeksastatuhannesta on palkattu kansainvälisellä sopimuksella ja on lähetetty työhön muuhun kuin kotimaahansa. Eri kansalaisuuksia luterilaisten palveluksessa on kymmeniä.

Humanitaarista apua sekä uskontojen välistä vuoropuhelua

Luterilainen maailmanliitto on maailman protestanttisista avustusjärjestöistä ylivoimaisesti suurin. Sen toiminta on laajasti tunnustettua, ja niinpä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, muut YK-järjestöt, eri valtioiden ulko- ja kehitysyhteistyöministeriöt, säätiöt, hallitukset ja kehityspankit ovat enenevässä määrin lähestyneet Luterilaista maailmanliittoa etsiessään luotettavia toimijoita, jotka osaavat myös ottaa ihmisten uskonnollisen identiteetin vakavasti ja toimia uskontojen välisen vuoropuhelun edistäjänä ja käytännön toteuttajana humanitaarisen avun ohessa.

Rahoituksesta pitkälle yli puolet tulee tätä kautta. Kirkotkin rahoittavat työtä, mutta kirkollisen rahoituksen osuus on pienentynyt erityisesti niiden kirkkojen osalta, joiden omat järjestöt ovat ryhtyneet itse toimijoiksi. Tämä trendi näyttää kuitenkin olevan kääntymässä, kun järjestörakenteiden moninaisuus ja kalleus pakottavat jälleen etsimään yhteisiä toimintatapoja ja järjestelmiä, joilla puuttua maailman ongelmiin tavalla, jossa hallintoon käytettävät varat minimoidaan ja kasvavien ongelmien parissa elävät avuntarvitsijat saavat varoista maksimaalisen osuuden.

Mahdollisuus parempaan huomiseen

Nykymaailmassa tarvitaan politiikkaa, sekä maallista että kirkollista, joka mahdollistaa avuntarvitsijoiden lisääntyvää ja tehokasta auttamista parempaan huomiseen. Ratkaisuja pitää tehdä ajatellen pidemmälle kuin huomiseen, ajatellen maailmaa, jossa resurssit ja Jumalan lahjat ovat jakautuneet epäkristillisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Sekä kansalaisen että kirkon jäsenen on hyvä vaikuttaa kestävämmän huomisen puolesta.

Kristuksen kuvia on liikkeellä maailmassa enemmän kuin koskaan. Heitä lähtee liikkeelle yhä enemmän tulevina vuosina ja meidät on kutsuttu näkemään heidät, kulkemaan rinnalla ja nostamaan katse ja kiinnittämään se toivoon ja parempaan huomiseen. Kirkko on maailmaa varten.


Maria Immonen

Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelu-osaston johtaja

 

 

 

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *