Autuaita ovat rauhantekijät: ystävyysseurakuntatoiminta historiallisissa muutoksen tuulissa

Nuoria rauhantekijöitä ystävyysseurakuntatoiminnan kansainvälisellä nuorten musiikkileirillä Kuopion Kirkkopäivien yhteydessä vuonna 2013. (Kuva: Márton Szemerei)

Ystävyysseurakuntatoiminta on hyvin erityislaatuista ja sellaisena merkittävää kirkon virallista kansainvälistä työtä. Kirkkomme kansainvälisen vastuun kantajina ovat siinä tavalliset seurakuntalaiset, maallikot ja työntekijät, kasvoista kasvoihin tapahtuvan kohtaamisen kautta. Koska toiminta toteutuu pienissä yksiköissä perusseurakunta- ja ruohonjuuritasolla, sen on usein vaikea saada ansaitsemaansa laajempaa julkista huomiota ja arvonantoa.

Turun Kirkkopäivillä viime keväänä järjestettiin ystävyysseurakuntaseminaari otsikolla ”Muutoksen tuulet – mistä tunnet sä ystävän”. Sana ”muutos” on esiintynyt ystävyysseurakuntaseminaarien otsikoissa läpi 2010-luvun.

Aiemmin muutoksesta puhuttaessa on viitattu muutokseen, joka liittyy vastuunkantajien ja sukupolven vaihtumiseen, oman kirkkomme seurakuntarakenteisiin ja taloustilanteeseen, kansainvälisten yhteyksien ja ihmisten liikkuvuuden lisääntymiseen, Euroopan unionin vaikutuksiin sekä viestinnän ja median piirissä tapahtuneisiin muutoksiin.

Tähän asti sana ”muutos” on liittynyt kommunismin ja kylmän sodan päättymisen jälkeiseen yleiskehykseen, jossa on vallinnut optimismi ja usko myönteiseen kehitykseen ihmisten ja kansakuntien välisen sovinnon, rauhan ja yhteyksien rakentamisessa. Noin kolmenkymmenen vuoden ajan on voitu purjehtia ”myötäisissä tuulissa”, jotka johtivat muurien murtumiseen ja rajojen aukeamiseen 1990-luvun alussa.

Myös kirkkomme ystävyysseurakuntatoiminta on rakentunut nykyisiin muotoihinsa ja mittoihinsa myötäisen ”muutoksen tuulen” kannattelemana – mistä saksalainen hard rock -yhtye Scorpions lauloi Berliinin muurin murtumista juhlivan musiikkivideon kuvittamana 1990-luvun alussa koskettavassa balladissaan Wind of Change.

Koettelemuksia kestävää uskollisuutta ystävää kohtaan

Kun katsomme maailmaa ja sen tuulia nyt, joudumme tunnustamaan, että tilanne on nopeasti ja radikaalisti muuttunut.

Myötäisten tuulien luonnehtima aikakausi näyttää tulleen päätökseen. Globaalit muutoksen tuulet ovat kääntyneet vastakkaiseen suuntaan ja kylmenneet. Nyt muureja jälleen rakennetaan ja rajoja suljetaan. Euroopan omalla alueella on sota ja lähialueen vaikea sotatilanne pakolaisineen koskettaa ihmisiä jo paikallistasolla kaikkialla Euroopassa.

Ensimmäistä kertaa on tullut välttämättömäksi puhua muutoksesta, joka liittyy aikakausimuutokseen, jossa rauha, sovinto, luottamus ja yhteys ihmisten ja kansakuntien välillä on uhattuna. On tärkeää kysyä, mikä on ystävyysseurakuntatoiminnan merkitys tällä uudella aikakaudella?

Myötäisten tuulten aikakaudella toteutuneen ystävyysseurakuntatoiminnan historiallisena tuloksena voidaan pitää sitä, että kymmenet kommunismin aikakaudella kärsineet tai lähes nujerretut seurakunnat ovat nousseet uudelleen ja omille jaloilleen. Toisena tuloksena tuolta aikakaudelta on nykyisen ystävyysseurakuntaverkoston laajuus.

Kirkkomme 400 seurakunnasta noin 60 prosentilla on vähintään yksi ulkomainen ystävyysseurakunta. Toimintaa on 21 maassa joka puolella maailmaa. Kattavimmat verkostot ovat Viron, Inkerin ja Unkarin luterilaisten kirkkojen seurakuntiin: ulkoasiain osaston ylläpitämän rekisterin mukaan voimassaolevia ystävyysseurakuntasuhteita – enemmän tai vähemmän aktiivisia – on Viroon 147, Inkerin kirkkoon 92 ja Unkariin 50.

Ihmisten välisen yhteyden, ystävyyden ja luottamuksen, sovinnon ja rauhan verkostoja – kun sellaisia jo on – ei olisi nyt kääntyneiden ja kylmentyneiden tuulien aikakaudella varaa menettää. Päinvastoin, juuri nyt niitä tulisi hoitaa ja vahvistaa.

Jo olemassa olevan seurakuntien verkoston ja kansainvälisien yhteyksien uusi historiallinen tehtävä ja merkitys muuttuneessa yleiskontekstissa on toimia elämänlankoina ja kristilliseen uskoon ja lähimmäisenrakkauteen ankkuroituvina toivon airueina vaikeamman aikakauden keskellä.

Viimekeväisen ystävyysseurakuntaseminaarin otsikon toinen osa, ”Mistä tunnet sä ystävän” viittaa venäläisen Vladimir Vysotskin Ystävän laulun suomennokseen. Laulussa puhutaan ystävysten kohtaamista ankarista ajoista ja vaikeista olosuhteista – ja sanotaan:

Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat silloin ois
Hävinneet pian pois

Jo voimassaolevien ystävyysseurakuntasuhteiden säilyttämisessä on kysymys erilaisia koettelemuksiakin kestävästä uskollisuudesta ystävää kohtaan. Kysymys on myös yhteisestä kristillisestä todistuksesta sekä tehtävästä rauhantekijöinä maailmassa Herraltamme saamamme kutsun mukaisesti – niin vanhoissa kuin uusissakin ystävyysseurakuntasuhteissa.

Jokaiselle ystävyysseurakuntatoiminnassa mukana olevalle tavalliselle seurakuntalaiselle kuuluvat Jeesuksen sanat:

Autuaita ovat rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen. (Matt. 5:9).

Ari Ojell
ekumeenisten suhteiden ja teologian asiantuntija
Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto

 

 

 

Valtakunnalliset Ystävyysseurakuntapäivät Tampereella 5.-6.4.2018
Ystävyysseurakuntatoiminta Facebook-ryhmä

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *