Enkelifreskot Turun tuomiokirkosta.

Lasten teho-osasto kello 04.00

14.6.2023

Aamuyö On talvisen tiistain aamuyö. Yöpöydälläni oleva puhelin pirahtaa soimaan. Tajuntani nousee hitaasti unimaailmasta. Ensin en ymmärrä soittaako joku, vai ilmoittaako puhelimen herätyskello, että on aika nousta. Katson kelloa. Se näyttää olevan neljä. Vastaan puhelimeen. Sairaanhoitaja lasten teho-osastolta soittaa kertoakseen, että hetkeä aiemmin osastolla on kuollut viisivuotias lapsi. Lapsen äiti ja isä tarvitsevat tukea ja […]

Sininen orvokinkukka kasvaa sorasta.

Ei elämästä selviä hengissä

30.5.2023

”Mut se on yhteistä pomossa ja rengissä, ne ei elämästä selviä hengissä” Kuolemaa ei pääse pakoon. Juice Leskistä lainaten kuoleman edessä pomoina ja renkeinä olemme yhdenvertaisia. Erilaisuutta tuo kuoleman ajankohta, missä vaiheessa elämää olemme. Tuleeko kuolema vapauttavana ja jo odotettuna vai onko elämätön elämä vielä edessä? Joku voi sairastaa pitkään ja valmistautua kuolemaan ja toinen […]

Sairaalapapin ovikello, jota sormi painaa.

Ei tulla hullua hurskaammaksi!  

11.5.2023

Mustan huumorin sävyttämä otsikko johdattaa ajatukset psykiatrian osastoille Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Työskentelen seitsemättä vuotta sairaalapappina Hämeenlinnassa. Pääasiassa teen työtä keskussairaalassa, mutta kenttäämme kuuluvat myös Vanajaveden sairaala ja saattohoitoon erikoistunut Koivikkokoti. Työni painopiste on keskussairaalan psykiatrian osastoilla, joita on kuusi. Osastoista neljä on aikuisille, yksi nuorille ja yksi lapsille. Usein kaikki potilaspaikat ovat täynnä, tulijoita olisi enemmän […]

Alttari, jossa pyhäinpäivän kynttilät.

Jääkö työni jälki näkyviin eläköitymisen jälkeen vai haihtuuko kaikki vain tuhkana tuuleen?

5.4.2023

Tammikuu 2023 on lopuillaan. Jäljellä vielä muutama arkityöpäivä, niiden jälkeen sunnuntai ja vankien kanssa vietettäväksi suunniteltu läksiäishartaus. Vuosikymmenet ovat vierineet ja on tullut aika jättää tämä rakkaaksi muodostunut diakoniatyö nuorempien tehtäväksi. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli valitsi minut diakonin virkaan 1.8.1987 alkaen. Työ tulisi tehtäväksi Vaalan seurakunnan alueella sijaitsevassa vankilassa. Olin tutustunut paikkaan jo opiskeluaikana, jolloin vietin […]

Perheneuvontahuone

Mitä kolmekymmentäseitsemän vuotta kirkon palveluksessa on tehnyt minulle?

1.3.2023

Olen oppinut, että ihminen on kovin ristiriitainen olio. Hänellä voi olla vilpitöntä pyrkimystä hyvään, jalomielisyyttä, vastuuntuntoa ja uhrimieltä, aitoa uskoa, rakkautta ja halua palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Ja samalla meissä on ahneutta, itsekkyyttä, epärehellisyyttä, vallanhalua, jääräpäisyyttä, turhamaisuutta, toisten yläpuolelle asettumista ja lukematon määrä muita vähemmän jaloja ominaisuuksia. Jälkimmäisten ominaisuuksien haitallisia piirteitä vahvistaa se, että ne […]

Piirroskuvia eläköitymisestä.

Eläköitymishämminki

30.1.2023

Olen vilpittömästi onnitellut työtovereitani ja tuttujani, jotka ovat jääneet eläkkeelle. Omat lähtökahvini juotiin viime marraskuussa. Oli helpotus jättää tuolloin työn velvoitteet ja virittäytyä joulun valmisteluun, mutta mitään onnen päiviä en ole kokenut. Pohdinkin tässä kirjoituksessani, mitä ajatuksia ja tunteita eläkkeelle siirtyminen on herättänyt. Lupasin kertoa myös työtovereilleni, selviänkö eläkkeellä olosta hengissä. “Ei siitä selviä!”, valisti kymmenkunta […]

Erilaisia köysiä sekaisin.

Janis Joplin ja Aleksanteri Suuri perheneuvonnassa

25.1.2023

Janis ja Aleksanteri Mikä yhdistää Janis Joplinia ja Aleksanteri Suurta? Molemmat ehtivät omalla tavallaan valloittaa maailmaa, vaikka kuolivatkin nuorina. Aleksanteri kuoli vain 32-vuotiaana vuonna 323 eKr eri versioiden mukaan sairauteen, myrkytettynä tai ihan vaan juopottelunsa seurauksena. Janis Joplinin elämä päättyi vielä nuorempana, 27-vuotiaana, heroiinin yliannostukseen vuonna 1970. Toinen ehti laajentaa sotajoukoillaan valtansa ulottumaan Tonavalta Indukselle, […]

Nuori mies pimeässä puhelimen kanssa.

Minulla on unelma

7.12.2022

Onko Palvelevalla puhelimella (Pp) jokin oma teologia? Uuden, terävä-älyisen kollegan kysymys laittoi minut miettimään: Kyllä, me olemme ihmisen puolella hyväksyen hänet sellaisena kuin hän on. Elettiin aikaa vuonna 2007, jolloin mm. seksuaalivähemmistöjä sai syrjiä kirkossa – eikä ilmiö ole vieläkään tyystin kadonnut. Minut vihittiin papiksi 90-luvun alussa syvän laman aikaan, ja sain pitkään kokea olevani […]

Nainen kännykkä kädessä.

Kuka sinua kuuntelee? 

2.11.2022

Kirkon työntekijöinä olemme monesti puhumisen ammattilaisia. Joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, olemmeko me myös kuuntelemisen ja kuulemisen ammattilaisia. Miten kohtaan työtovereita ja muita ihmisiä? Puhunko toisen puheen päälle? Muistanko mitä minulle on kerrottu? Ohitanko toisen ilmeet, eleet ja äänensävyt? Millainen kuuntelija oikeastaan olen?  Kuulen, mutta en kuuntele  Kuuleminen ei ole sama asia kuin kuunteleminen. Kuuntelijana minun […]

Kaksi ihmistä kulkee metsässä. Aurinko paistaa puiden välistä.

Jokainen tuntee itsensä joskus yksinäiseksi

3.10.2022

Työssäni Kirkon keskusteluavussa ja aikaisemmin vanhusten parissa olen tutustunut yksinäisyyteen. Olen oppinut jotain sen monipuolisuudesta, haastavuudesta ja tuskasta, jota se voi ihmisen elämään aiheuttaa. Kenties työni pysäyttävimpiä hetkiä, on ollut tavata vanhus, joka kertoi juttelevansa viherkasveille, jotta ei unohtaisi miten toisen ihmisen kanssa keskustellaan. Yksinäisyys ilmiönä Yksinäisyys on ilmiönä monitasoinen. Yksinäisyys on tunne, joka kuuluu […]