Kohti vaalivuotta

Uutta vuotta aloitellaan monien vaalien äärellä. Valintoja on luvassa sekä kirkollisella että yhteiskunnallisella kentällä. Jo tammikuussa odottaa presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Kirkossa käydään vuonna 2018 tällä tietoa kahdet piispanvaalit sekä seurakuntavaalit.

Helmikuussa valittava primus inter pares -piispa näyttäytyy edelleen monille ensisijaisena kirkon kasvona. Someaikana kirkosta sekä erotaan että siihen liitytään myös arkkipiispan kannanottojen takia. Mediasta saatu mielikuva kirkon puheista korostuu, kun monella suomalaisella ei ole suoraa kontaktia seurakuntaan. Tuleva arkkipiispa astuu tehtäväänsä aikana, jota leimaavat monet muutokset kirkon ja yhteiskunnan suhteissa. Siksi hän onkin muutosjohtaja, jonka keskeisenä tehtävänä on uskonkysymysten sanoittaminen uudenlaisessa uskonnollisessa maisemassa. Toisaalla vaaditaan entistä vahvemmin uskonnon riisumista julkisesta tilasta, toisaalla kristinuskon painotusten korostamista moniuskontoisessa tilanteessa.

Henkilökohtaisella kokemuksella merkitys kirkkosuhteen jatkumiseen

Marraskuun seurakuntavaalien tunnus Minun kirkkoni korostaa suomalaisten kirkolle antamia erilaisia merkityksiä. Monet tutkimukset osoittavat, että erityisesti nuoremmalle polvelle henkilökohtainen kokemus kirkosta on tärkeä, jotta kirkkosuhde jatkuisi. Ilman omakohtaista kokemusta kirkko ja sen toiminnot painuvat elämässä taustalle. Vaalikontekstissa tämä merkitsee esimerkiksi ehdokkaiden tuntemista ja sitä, että joku tuttu ihminen kehottaa äänestämään.

Yhteiskunnallisten vaalien tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota äänestämistottumuksen voimaan. Erityisesti vanhemmassa ikäluokassa on paljon niitä, jotka äänestävät, koska heillä on tapana äänestää. Politiikan tutkija Hanna Wass uskookin, että myönteinen äänestyskokemus ensimmäisissä (seurakunta)vaaleissa voi vaikuttaa myönteisesti äänestämistottumuksen syntyyn. Parhaimmillaan aikaisin aloitettu äänestäminen voisi nostaa äänestysprosenttia. Wassin mukaan tämä on kuitenkin riippuvaista siitä, ovatko nuoret siinä määrin halukkaita osallistumaan, että äänestyskokemuksesta muodostuu mielekäs ja tapahtuuko äänestäminen ympäristössä, joka tukee äänestämistä.

Seurakuntavaaleissa on totuttu varsin alhaiseen äänestysprosenttiin. Äänestäjien osuus ei nouse kovin paljon korkeammalle kuin aktiivisten kirkossakävijöiden osuus Suomessa on. Mutta onko tähän tulokseen myös tyydytty? Olisiko osallistumista syytä korostaa myös vaalien välisenä aikana?

Äänestysprosentin nostaminen vaatii jatkuvaa työtä vaalien välilläkin

Kirkko on ollut edelläkävijä äänioikeuden avaamisessa nuorelle ikäluokalle. Seurakuntavaalien kokemukset osoittavat, että nuorten äänestäminen (alle 18-vuotiaat) on tilannekohtaista. Joissakin seurakunnissa on saavutettu huimia, jopa lähes kuudenkymmenen (57,7 %) prosentin äänestyslukemia, kuten Ranualla vuonna 2010. Seuraavissa vaaleissa seurakunnan äänestysprosentti laski yli 30 prosenttiyksikköä – joskin se oli edelleen selvästi korkeampi kuin koko maan äänestysprosentti. Tulokset osoittavat, että äänestysprosentin nousu on mahdollista, mutta se vaatii jatkuvaa panostusta, viestintää ja äänestämisen käytännön helppoutta.

Kirkon tulevaisuusselonteon 2018 aiheena on kristillisen uskon välittyminen nuoremmille sukupolville. Osana tradition siirtoa täytyy kulkea myös kirkon ”kansalaisuuden” välittyminen, joka pitää sisällään erilaiset tavat osallistua ja vaikuttaa kirkossa. Nähdäänkö nuoret vain osana nuorisotyötä vai onko heillä roolia kirkossa laajemmin? Puolet alle 30-vuotiaista kertoi äänestämättömyyden syyksi sen, että seurakunnan asiat eivät kiinnosta heitä (Seurakuntavaalit 2014).

Keskeinen työ seurakunnissa tehdään vaalien välisenä aikana, ei lyhyenä vaalikampanjakautena. Mitä enemmän nuoret kokevat yhteyttä seurakuntaan, sitä todennäköisempää on se, että he myös hakeutuvat ehdokkaiksi ja äänestäjiksi. Mitä enemmän nuoria ehdokkaita on, sitä enemmän heitä myös valitaan. Todennäköistä on, että äänestystavan luominen 30-vuotiaana on liian myöhäistä. Kaksien ”nuorisovaalien” kokemus osoittaa, että äänestystason säilyttäminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja kokemusta arjen osallisuudesta kirkossa. Pelkkä vaalikampanjointi ei riitä, mutta hyvien osallistumiskokemusten kautta nuoret pääsevät jo varhain luomaan äänestystapaa.

 

Hanna Salomäki
TT, YTT Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja

 

 

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *