Kohti yhteisöllisempää messua – Jälkiajatuksia Jaetut eväät -jumalanpalveluspäiviltä

Kuva: Matti Vuorma.

”Kirkkosalit kumisevat tyhjyyttään”, väittää media. ”Messu on kirkon ykkösasia”, sanotaan juhlapuheissa.

Seurakunnan elämässä kumpikaan näistä väitteistä ei pidä paikkaansa ihan sellaisenaan. Tavallisena sunnuntaina kirkonpenkkejä kuluttaa yli 30 000 ihmistä eikä se ole vähän. Jokainen, joka on yrittänyt varata esim. kastetilaisuutta kirkkoon, on saanut havaita, että aika paljon on varauksia.

Kirkon ykkösasiaksi kehuttu messu turhauttaa monia työntekijöitä eivätkä he osallistu siihen vapaa-ajallaan. Kun puhutaan seurakunnan elämän kehittämisestä, panostetaan seurakunnassa mieluummin johonkin aivan uuteen eikä kehitetä sitä, mikä on jo olemassa.

Oulussa maaliskuun lopulla pidetyt Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivät pyrkivät tarjoamaan uusia näkökulmia ja ajatuksia juuri olemassa olevan kehittämiseen. Yhteisöllisyyden vahvistaminen jumalanpalveluksissa voi olla yksi vastaus tunnistettuun kehittämisen tarpeeseen.

On ainakin kolme syytä, miksi seurakunnan jumalanpalveluselämää kannattaa kehittää: lapset, aikuiset ja tulevaisuus.

Lapset on kutsuttava mukaan tekemään

Jaetut eväät -päivillä lapset olivat mukana monella eri tavalla päivien alkuminuuteista päätösmessuun asti. Lapset olivat mukana toteuttamassa päiviä ja sen kokemuksen perusteella voisi sanoa, että lasten tulisi olla mukana tekemässä messua kotiseurakunnassaan.

Itse olen viime vuosina saanut muuttaa käsityksiäni lapsista ja jumalanpalveluksesta paljon. Lapsivaikutusten arviointi kirkossa on johtanut myös siihen, että messua pitää miettiä lasten ja nuorten näkökulmasta. Lapsi ja nuori oppii parhaiten tekemällä, ja siksi lapset on tärkeää kutsua mukaan tekemään, ei vain osallistumaan. Jokaisessa messussa olisi hyvä olla jotain tekemistä lapsille.

Lapsilla on myös merkittävää annettavaa koko seurakunnalle: ”Jeesus ei asettanut lasta opetuslasten keskelle ihailtavaksi tai huomion keskipisteeksi, ei myöskään siksi, että lapsi tarvitsisi jonkinlaista hoitoa tai hoivaa, ruokaa, ystävyyttä tai mitään tällaista. Lapsi opetuslasten keskellä on Jumalan läsnäolon merkki ja avain Jumalan valtakuntaan. Hän on avain siksi, että hän omalla olemisellaan haastaa meidän aikuisten kaikkitietävyyden, mahtavuuden ja kovuuden. Omalla olemisellaan lapsi kutsuu aikuista avautumiseen, elämän haurauden, keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden kohtaamiseen. Lapsi keskellä kirkkoa on kutsu muutokseen”, kirjoittaa opetusneuvos Kalevi Virtanen, jolla on vuosikymmenten kokemus kirkon toiminnasta lasten parissa.

Moni aikuinen kaipaa yhteyden kokemusta

Aikuiset kaipaavat yhteyttä toisiin ihmisiin. Yksinäisyyden kokemus muokkaa monen aikuisen arkea. Se sairastuttaa ja syrjäyttää. Seurakunnassa aikuiset voivat löytää uuden yhteyden toisiin ihmisiin. Vapaaehtoisena toimimisen on tutkimuksissa todettu lisäävän ihmisten hyvinvointia merkittävällä tavalla, koska se poistaa yksinäisyyden tuntua.

Jaetut eväät -päivillä kuulimme monia kertomuksia siitä, miten seurakuntalaiset kantavat vastuuta seurakunnan messuissa muun muassa jumalanpalvelusryhmissä. Havahduttavaa oli, että päivien pääpuhujista sekä piispa Martin Modeus että isä Andrea Ciucci sanoivat, että yhteisöllisyys alkaa siitä, että tunnemme toisemme nimeltä.

Voisiko tämän ottaa aikuisten kohdalla ihan tietoisesti tavoitteeksi? Että alamme tuntea toisemme nimeltä ja että lakkaamme olemasta se harmaatakkinen nainen, se urkujen vieressä istuva mies tai se takapenkin nuori. Tämä ei tarkoita, että työntekijöiden pitäisi oppia tuntemaan seurakuntalaiset nimeltä, vaan että tärkeää yhteisöllisyyden näkökulmasta olisi, että seurakuntalaiset tuntevat toisensa nimeltä. Viime kädessä kuitenkin työntekijätkin ovat seurakuntalaisia.

Suomalaiset kantavat paljon huolta siitä, että saahan messussa jatkossakin olla myös yksin. Oma rauha on toki taattava niille, jotka sitä kaipaavat. Monet ihmiset eivät tulekaan etsimään sitä messusta vaan suunnistavat sunnuntaina metsään, joka ”kirkkoni olla saa”. Ne, jotka tulevat messuun, tulevat ihmisten kokoontumiseen, ja monet heistä kaipaavat yhteyden kokemusta.

Kristityt ovat kokoontuneet aina yhteen

Kirkon tulevaisuus on sidottu messun tulevaisuuteen. Kristittyjen viikoittainen kokoontuminen Raamatun ja ehtoollisen ympärille ja rukoilemaan ovat säilyttäneet seurakunnan yhteyden kristillisen uskon juurille. Messussa palataan aina Jeesukseen, uskomme alkajaan. Sen vuoksi, että messu on pitänyt tämän yhteyden elävänä, kristinusko ei ole kaventunut vain ajatuksiksi, joita oppineet tutkivat kirjoista.

Uskon, että kirkon tulevaisuus on myös riippuvainen messusta. Kristittyjen määrä näyttää vähitellen hiipuvan meidän yhteiskunnassamme, mutta kristityt tulevat näkyviksi sunnuntaisin messuun osallistuessaan. Kun kirkonkellot soivat ja seurakunta kokoontuu messuun, myös usko tulee eläväksi ja näkyväksi naapurustossamme, lähellä kotia. Tämä kokoontuminen on tärkeä, koska se kantaa viestiä myös tulevaisuuteen. Kristityt ovat aina kokoontuneet yhteen, ja lähteneet kokoontumisistaan palvelemaan. On tärkeää, että tämä jatkuu myös tulevaisuudessa.

Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivät järjestettiin Oulussa 24.–25.3.2017. Lisää päivistä, mm. puheita, kuvia ja muuta materiaalia: jaetutevaat.fi.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *