Kohti yhteistä muistamista

Kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki.

Yksi reformaation merkkivuoden keskeisistä teemoista on ollut viidensadan vuoden aikana tehty matka vastakkainasettelusta yhteyteen. Pian merkkivuoden päättymisen jälkeen käynnistyy toinen muistovuosi, jonka perustarinaan kuuluu toisaalta jakautuminen, toisaalta tarve löytää tie konfliktista kohti yhteyttä.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1918 sisällissodasta. Lyhyt mutta verinen sota tappoi suoraan ja välillisesti kymmeniä tuhansia ihmisiä ja repi haavoja, joista monet ovat pysyneet auki näihin päiviin asti.

Sisällissota on yhä jännitteinen ja ristiriitainen ilmiö. Se on tutkituimpia vaiheita Suomen historiassa. Tapahtumahistoria tunnetaan, mutta monista henkilökohtaisista kokemuksista on vaiettu tai puhuttu peitellysti.

Sisällissodan muistamista on leimannut – ja vielä 100 vuoden jälkeen leimaa – syvä jako sodan osapuolten välillä. Kummallakin osapuolella on omat muistomerkkinsä, tärkeät päivämääränsä ja tarinansa. Yhteinen muistaminen on ollut vähäistä. Ensi vuonna kirkon piirissä tapahtuvalle muistamiselle on etsitty ajankohtia, jotka voivat olla yhteisiä.

Muistot sisällissodasta elävät merkityksellisinä, vaikka sodan itse kokeneista juuri kukaan ei ole enää hengissä. Kokemukset sodasta ovat siirtyneet tarinoina seuraaville polville. Vaikeneminen on aiheuttanut omanlaisensa tarpeen muistamiselle. Sakastiin muistovuoden sivuille tuotetaan materiaali tukemaan suuressa tai pienessä ryhmässä tapahtuvaa muistelemista sekä kahdenkeskistä sielunhoidollista keskustelua.

Tutkitulla tiedolla on tärkeä rooli muistamisessa. Sakastiin tuotetaan materiaalia teemoista, jotka suurella todennäköisyydellä nousevat esille keväällä 2018. Näitä ovat muun muassa kirkon rooli sisällissodassa ja kysymys joukkohautojen siunaamisesta.

Muistovuoden aikataulu

Arkkipiispa Kari Mäkinen avaa muistovuoden lauantaina 20.1.2018 Kallion kirkossa Helsingissä. Muistovuoden avaaminen on osa Kirkkopäivien satavuotisen historian kunniaksi vietettävää Sovinto 100 -tapahtumaa.

Leipäsunnuntaita 11.3.2018 tarjotaan seurakunnille sisällissodan muistamisen ajankohdaksi. Leipäsunnuntaille tuotetaan verkossa jaettavaa jumalanpalvelusmateriaalia sekä materiaalia tukemaan sisällissodan muistamista.

Toinen keskeinen sunnuntai sisällissodan muistamisen kannalta on kaatuneiden muistopäivä 20.5.2018, joka on myös helluntaipäivä. Sisällissodan muistovuonna kaatuneiden muistopäivänä muistetaan erityisesti sisällissodan osapuolien kaatuneita.

Muistovuotta tukevaa tietoa ja materiaalia jaetaan marraskuussa avattavilla sivuilla sakasti.evl.fi/muistovuosi1918.

Timo-Matti Haapiainen
projektisihteeri

2 kommenttia koskien kirjoitusta: “Kohti yhteistä muistamista

  1. On asian TODELLA TÖRKEÄÄ halveksimista kutsua VAPAUSSOTAA ”sisällisssodaksi” . Siinä oli kyse siitä, saako Suomi olla VAPAA, vai olemmeko ( silloisen ) VENÄJÄN julmasti miehittämä maa kotikommunististen MAANPETTUREIDEN avustuksella. HÄVETKÄÄ!!! Sähköpostosoitteeni saa julkaista.
    HALUAISIN TODELLA kommentteja. Olen Sysmän seurakunnan eläkkeellä oleva kappalainen

    • Suomen sisällissota vuonna 1918 oli monimutkainen kokonaisuus. Kuten sisällissotiin yleensä, siihen osallistui kotimaisten osapuolten lisäksi ulkomaisia joukkoja esimerkiksi Venäjältä ja Saksasta. Monet yksityishenkilöt pysyivät puolueettomina, mutta joutuivat silti kantamaan osansa sodan seurauksista suoraan tai välillisesti. Suomen tilannetta vuonna 1918 voi verrata tämän päivän sisällissotiin. Esimerkiksi Syyriassa syyrialaisten ryhmittymien lisäksi osapuolina ovat useat valtiot ja vierastaistelijat lähivaltioista ja kauempaa.

      On totta, että monet sodan osapuolista tavoittelivat vapautta, ja vapaussota tai vapaustaistelu olivat yleisiä nimityksiä rintamalinjojen eri puolilla. Niin valkoisella kuin punaisella puolella oli toiveita itsenäisyydestä. Samoin molemmilla puolilla oli tahoja, jotka pitivät tavoiteltavina läheisiä suhteita Venäjään – valkoisella puolella tsaarin johtamaan Venäjään, punaisella puolella bolsevistiseen Neuvostoliittoon. Valkoisella puolella eli itsenäisyysajatusten rinnalla ajatus kuningaskunnasta, jolla olisi läheiset suhteet Saksaan. Punaisella puolella eri näkemykset jakoivat sosialidemokraatteja ja muuta vasemmistoa. Monet – nimekkäimpänä kenties Väinö Tanner – vastustivat aseellista vallankumousta ja pysyivät siitä erossa.

      Ajan myötä on kehittynyt monia sanoja kuvaamaan vuoden 1918 sotaa. Niistä useimmat kiinnittävät huomiota tiettyyn näkökulmaan tai nousevat tietyn osapuolen näkökulmasta. Sisällissota on käsite, joka kuvaa tapahtumia yleiseltä tasolta. Jokaisen osapuolen ja yksilön – niin taisteluihin osallistuneiden kuin niistä sivuun jääneiden kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden – kannalta sota oli sisällissota, minkä lisäksi se saattoi olla muutakin. Sota oli yksi askel itsenäisen ja vapaan Suomen taipaleella. Samalla se oli suuri kansallinen tragedia, jonka traumat ovat näkyvissä yhä.

      Sota oli myös kirkon näkökulmasta sisällissota. Vuonna 1918 suurin osa suomalaisista oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä – uskonnonvapauslaki tuli voimaan vasta muutama vuosi sodan jälkeen. Kirkon jäsenet taistelivat toisiaan vastaan. Kun kirkko muistaa sisällissotaa, se muistaa myös tämän.

      Kun kirkko valmistautuu muistamaan vuoden 1918 sisällissotaa, se käyttää samaa käsitteistöä kuin tutkimus ja valtiolliset toimijat. Toive on, että vastakkainasetteluista päästäisiin kohti syvenevää ymmärrystä ja sovintoa. Tällöin on tärkeää käyttää sanastoa, joka ei rajaa minkään osapuolen perintöä pois muistamisesta.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *