Matka Raamatun maailmaan kaikin aistein

Kuvat: Vaalijalan kuntayhtymä

Vaalijalan kirkossa on alkamassa viikoittainen hartaushetki. Kirkkosaliin astuttaessa edessä näkyy koko alttarin pituinen puusta tehty alttaritaulu. Sen alapuolella palavat alttarilla kynttilät. Ne loistavat ja tuoksuvat. Alttarilla olevat kukat taas ilahduttavat katsojaansa. Harmi vain, että ne ovat niin kaukana, ettei niitä pääse tuoksuttelemaan.

Kirkkohetken aluksi pappi käy tervehtimässä jokaista kirkkoon tulijaa, myös hoitajia ja ohjaajia. Siinä samalla on hyvä vaihtaa kuulumisia. Onko viikon mittaan tapahtunut jotain erityistä? Miten jännittävä lääkärireissu meni tai onko uudesta työpaikasta jo kuulunut?

Veisaamme alkuvirren. Mukana on myös seurakuntalaisia, jotka eivät näe tai kuule. Heidän hoitajansa ottavat tottuneesti avustettavan käden käteensä ja laittavat sen kaulalleen. Kokeilepa puhua saatikka laulaa oma käsi kaulallasi! Siitä tuntuu värähtely ja laulun tahti selvästi. Osa seurakuntalaisista on valinnut isotekstisen virsikirjan, osa taas pistekirjoituksen. Osa virsistä on myös kuvitettu. Erilaiset vaihtoehdot helpottavat osallistumista.

Monella seurakuntalaisella on oma kirkkosymboli mukanaan. Joillakin se on rukousnauha, toisilla kynttilä tai risti. Kirkkosymboli kertoo, että nyt mennään tuttuun kirkkoon.

Alkuvirren jälkeen joku seurakuntalaisista lukee kirkkovuoden tekstin Selkoraamatusta. Menemme yhdessä kirkon aistialttarin luo ja lähdemme yksitellen käymään läpi päivän kertomuksen teemoja.

Seurakuntalaisen käsi koskettaa aistialttarin ensimmäistä taulua. Se on kylmä ja sileä. Peilistä näkee, miten se on mustaa täynnä. On aivan hiljaista. ”Aikojen alussa, kauan sitten ei ollut mitään. Oli vain tyhjää ja pimeää. Kuitenkin Jumala oli olemassa.” Toiset seurakuntalaisista käyttävät viittoma- tai kuvakieltä. Heitä helpottamaan alttarin eri tauluihin on laitettu viittomat ja kuvat.

Käsi kulkee sileää pintaa pitkin seuraavan taulun kohdalle. Se tuntuu edelleen viileälle. Muoto on kuitenkin erilainen kuin äskeisessä. Käsi aaltoilee sileiden kivien päällä. Ne tuntuvat hyvältä.  Yhtäkkiä alkaa kuulua vesisateen ropinaa. Ääni voimistaa aavistustani: nämä ovat rantakiviä. Pappi jatkaa kertomusta: Enää ei ollut vain pimeää. Jumala loi valkeuden. Hän erotti valon pimeydestä. Jumala myös loi maan, meret ja taivaan. Hän katsoi luomaansa ja sanoi: Näin on hyvä.

Seurakuntalaisen käsi liikkuu kohti seuraavaa taulua. Nyt tuntemus on aivan erilainen. Vähän jännittäväkin. Ei enää sileää vaan vähän karheaakin. Toisaalta tuoksuvaa ja pehmeää. Vilkaisu peiliin kertoo, että tämä on ruohikkoa. ”Jumala sanoi: Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita.”

Ruohotunnustelun jälkeen käsi liikkuu kohti seuraavaa taulua. Kosketuspinta on taas aivan erilainen kuin mikään aiempi. Se on pehmeää, lämmintä, paksua ja ihanaa. Kuin pumpuliuntuvaa. Tekisi mieli laittaa pää siihen. Tai halata. Yllättäen alkaa kuulua linnunlaulua. Pappi jatkaa kertomusta: Jumala loi kaikki elävät olennot. Linnut, kalat, nisäkkäät, perhoset, kotieläimet. Myös lampaat.

Pehmeydestä nautittuaan seurakuntalaisen käsi matkustaa pintaviidakkoon! Täällä on pitkää ja pehmeää, kovaa ja pyöreää, ihomaista ja karvaista… Mikä tämä voi olla! Ja lisäksi niitä on vielä kaksi. Hetken tutkittua voi löytää kaksi silmää, nenän ja korvat. Ihmisiähän he. Luomiskertomuksen Aatami ja Eeva!

Pappi jatkaa: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme ja hallitkoon hän maata ja eläimiä.” Niin syntyi ihminen Jumalan kuvaksi. Ainutlaatuiseksi ja hyväksi juuri omana itsenään.

Viimeisen taulun luota voi löytää auringon, ihmiset, eläimet ja vihreyden. Lopulta Jumala loi kaikki elämään yhdessä. Toinen toistaan kunnioittaen ja hoitaen, rakastaen ja vaalien. Yhteisen porukan kanssa voi keskustella siitä, mitä toisten ihmisten ja koko luomakunnan rakastaminen ja hoitaminen oikein merkitsee. Matka on hyvä päättää mustikoita maistellen.

Laulun jälkeen on oman kynttilän sytyttämisen vuoro. Jokainen saa käydä sytyttämässä oman kynttilän itselleen, läheiselleen tai jollekin muulle ihmiselle tai asialle yhteiseen kynttelikköön. Samalla musiikkityönohjaaja soittaa musiikkia. Osa seurakuntalaisista rakastaa pianon äänestä syntyvää resonaatiota. Sitä saa mennä kokeilemaan pianon kaikukoppaan. Kynttilöiden liekkien kohotessa kohti kattoa on myös hyvä laittaa kädet ristiin ja rukoilla yhteisten asioiden puolesta.

Hetki päättyy Herran siunaukseen ja loppuvirteen. Sen jälkeen voi käydä sammuttamassa oman kynttilän ja lähteä kirkkokahveille. Ensi viikolla taas tavataan!

Mikä aistialttari on?

Vaalijalan aistialttari koostuu kahdesta pääosasta: muuttumattomasta vitriiniosasta sekä kirkkovuoden eri teemojen mukaan muuttuvasta kaideosasta. Aistialttarilla ei jaeta ehtoollista. Se on sivualttari, jonka tarkoituksena on olla apuvälineenä kerrottaessa ja opetettaessa kirkkovuoden eri teemoista. Aistialttari luotiin palvelemaan erityisesti aistimonivammaisia henkilöitä. Käyttökokemusten perusteella se kuitenkin näyttää hyödyttävän hyvin monia seurakuntalaisia ikään tai vammaan katsomatta. Symbolit, Raamatun kertomusten hahmot, äänet, tuoksut ja maut konkretisoivat uskon sanomaa kaikille.

Aistialttarin keskellä sijaitsevassa ristiosassa on voimakkaita symboleja, jotka kertovat kristinuskon sanomaa. Vitriinistä löytyvät mm. palmunoksa, orjantappura ja suitsukeastia. Materiaalivalinnoissa on pyritty aitouteen, esimerkiksi suitsukeastia on alun perin kotoisin koptikristityiltä.

Ainutlaatuisen aistialttarin ideasta tekee kaiteiden taulujen vaihdettavuus. Kaiteiden taulut vaihdetaan kirkkovuoden juhlien ja kertomusten mukaan. Variaatioiden mahdollisuus on loputon, ja siksi aistialttaria on kiintoisaa tulla kokemaan yhä uudelleen!

Mistä kaikki sai alkunsa?

Aistalttari sai alkunsa siitä, kun monivammaisen Timon hoitaja Marjo-Riitta pysähtyi kirkkohetkessä pohtimaan, ”mitä minä saisin tältä hetkeltä, jos en näkisi tai kuulisi?” Timo rakastaa kirkkohetkiä.

Asiaa kehittämään perustettiin työryhmä, johon lähetettiin avoin kutsu. Mukaan suunnittelemaan saatiin arkkitehti Severi Blomstedt. Blomstedt tuotti piirustukset yhteisten toiveiden, ideoiden ja ajatusten pohjalta. Alttarin massiivisten osien valmistuksesta vastasi Betonipallas yhdessä kuvanveistäjä Pertti Kukkosen kanssa. Projektissa haluttiin käyttää mahdollisimman paljon paikallista osaamista ja käsityötä. Vaalijalan asiakkaat ja henkilökunta ovat olleet mukana tekemässä alttarikaiteen teemoja.

Miksi tällainen tehtiin?

Ajatus pysyvärakenteisesta aistialttarista lähti käytännön tarpeesta. Halusimme ottaa mahdollisimman hyvin huomioon seurakuntalaisemme. Saavutettavuus on osa kirkon perustehtävää. Kirkossa jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus ja oikeus osallistua seurakunnan elämään täysivaltaisena jäsenenä. Jokainen meistä on osa Kristuksen ruumista erilaisine ominaisuuksinemme, kykyinemme ja vammoinemme. Jumala vaikuttaa meihin jokaiseen omalla parhaakseen katsomallaan tavalla. Samalla hän on antanut meille tehtävän lähteä kertomaan rakastavasta ja armollisesta kolmiyhteisestä Jumalasta kaikille ihmisille kaikilla kielillä.

Reformaation merkkivuonna ajatus Raamatun kertomusten, ajatusten ja opetusten saattamisesta jokaisen kielelle tuntui erityisen merkittävältä. Raamattu on käännetty tuhansille kielille, miksi kertomuksia ei voisi luoda myös aistikielellä? Kielelle, joka on meidän varhaisin kielemme kohdusta hautaan saakka. Kieli, joka puhuttaa tasavertaisesti huolimatta iästä, vammasta, kulttuurista tai muista tekijöistä.

Kehitysvammaistyössä erilaisten ilmaisukeinojen käyttö on välttämätöntä. Työn haasteena on se, miten asian saa ilmaistua mahdollisimman selkeästi ja konkreettisesti. Miten kertoa asioista, joihin ei ole sanoja? Käytännön kokemus on osoittanut, että tahto kertoa kristinuskon sanomaa eri aistien kautta aistimonivammaisille seurakuntalaisille palvelee myös kaikkia muita seurakuntalaisia ikään tai erityistarpeisiin katsomatta.

Konkreettisuus ja moniaistisuus ovat aistivammaisille seurakuntalaisille välttämättömyys. Kaikilla aisteilla toimiville ihmisille ne voivat olla pyhyyden kokemusta syventävä kokemus. Itse kokemalla monet Raamatun kertomukset aukeavat uudella tavalla. Uskoa tai hengellisyyttä ei voi kattavasti selittää sanojen kautta. Hengellinen kokemus on sanojen tavoittamattomissa. Sen ydin ei ole tiedollinen. Konkreettinen tuntemus, tuoksu tai maku voi auttaa minua syventymään yhä kokonaisvaltaisemmin juuri tähän hetkeen. Hetkeen, jossa Jumala puhuttelee minua ja minä saan palvella häntä. Olen kokonaisvaltaisesti läsnä. Pyhä on tässä.

Matkatyössä palvelukodeissa ja työpaikoilla aistialttarin ideaa voi soveltaa. Materiaalien käytössä on huomioitava hygieenisuus, kestävyys, monipuolisuus, uusiokäytön mahdollisuus sekä erilaiset pinnat ja materiaalit, jotka luovat erilaisia aistikokemuksia. Kirkot ovat täynnä mitä mielenkiintoisimpia esineitä ja symboleja, mutta niitä ei saa mennä kokeilemaan. Aistialttaria saa koskettaa.

Valtakunnallista kehitysvammaisten kirkkopyhää vietetään 20.9. Lue lisää Sakastista!

Sanna Hynninen
kehitysvammapappi

Tiina Peippo
asiantuntija, Kirkkohallitus

Kommentit koskien kirjoitusta: “Matka Raamatun maailmaan kaikin aistein

  1. Kiitos tästä artikkelista, luin ilolla hyvin kirjoitetun kuvauksen aistialttaritaulusta. Tähän hartaushetkeen haluaisin osallistua.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *