Populaarikulttuuri ja muuttuva uskonnollisuus

Vappuaattona 2017 Helsingin jäähallissa esiintyi musiikkipiireissä melko lailla suurta huomiota saanut Ghost, jota on luonnehdittu termillä ”occult rock.” Yhtyeen laulaja, Papa Emeritus III esiintyy parodisessa piispanasussa ja uskonnollis-esoteerinen kuvasto on osa yhtyeen tuotantoa.

Tänä keväällä ilmestyi Tero Heimosen englanninkielinen kirja The Devil`s Cradle. The Story of Finnish Black Metal, joka kertoo suomalaisen black metallin historiasta. Uskontoa ja esoteriaa sivutaan läpi kirjan jokaisen artistin ja yhtyeen kohdalla.

Ghostin ja Devil`s Cradle -kirjan lisäksi voi mainita muun muassa Dan Brownin romaanin Inferno, Geert Kimpenin romaanin Kabbalisti, Paranormal Activity-elokuvat, X-Files-sarjan ja Promethea-sarjakuva-albumit.  Nämä muutamat poiminnat ovat esimerkkejä kulttuurisesta ilmiöstä, josta englantilainen uskontotieteen professori Christopher Partridge on käyttänyt käsitettä ”okkulttuuri” (”occulture”, culture + occult) kuvatessaan monimuotoista kulttuurista ja uskonnollista muutosta myöhäismodernina aikana.

”Tavanomaista”  kulttuuria

Okkulttuuri-termillä Partridge viittaa monitahoiseen sosiaalisen muutokseen ja kulttuuriseen ympäristöön, eetokseen ja prosesseihin, joiden myötä erilaiset yliluonnollisuuteen, esoteriaan, paranormaaliin ja henkisyyteen liittyvät teemat, näkemykset ja ajatukset leviävät yhteiskunnassa. Digitaalisuus ja Internet ovat antaneet myös okkulttuurille aivan uuden mittakaavan ja mahdollisuuden saada näkyvyyttä.

Okkulttuurissa ei ole kysymys vain esoteerisista järjestöistä, opeista ja rituaaleista (jotka toki ovat osa esoteriaa), vaan paljon niitä laajemmasta ilmiöstä. Partridge onkin luonnehtinut okkulttuuria suorastaan valtavirtaistuneeksi ja ”tavanomaiseksi”.  Monet tutkimukset länsimaissa osoittavat, että yksilöllisiä tarpeita, kokemuksellisuutta painottava ja perinteisistä uskonnoista sekä niiden instituutioista irtautunut uskonnollisuus, josta usein käytetään ilmaisua (uus)henkisyys, on vahvistunut ja saa uusia muotoja.

Ajatukset ja näkemykset, jotka ovat aiemmin vaikuttaneet suljetuissa esoteerisissa alakulttuureissa, ovat tulleet näkyviksi erityisesti populaarikulttuurissa. Uskonnoista nousevat teemat, laajasti ymmärrettynä, nousevat esiin eri tavoin yllättäviltä tahoilta. Itse asiassa modernin okkulttuurin elementtejä löytyy jo ajalta, jolloin moderni okkultismi syntyi. Esimerkiksi myöhäisromantiikan aikana syntyneessä symbolismissa näkyi kiinnostus tuonpuoleisiin ja mystisiin aiheisiin. Monet suomalaiset 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneet taiteilijat kuten vaikkapa Akseli Gallen-Kallela ammensivat vaikutteita muun muassa teosofiasta.

Tilaa vaihtoehtoisille tulkinnoille

Okkulttuurinen eetos luo ennen muuta tilaa mahdollisille yliluonnollisille ja vaihtoehtoisille tulkinnoille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset perinteisellä tavalla aina varsinaisesti uskoisivat okkulttuurin piirissä esitettäviä asioita ja näkökulmia, vaikka joskus uskomisen aspektikin on mukana. Ilmiö kertoo myös siitä, että itseilmaisun eri muodot, subjektiivisuus ja kokemuksellisuus, ovat nousseet yhä merkityksellisemmiksi.

Erilaiset salaliittoteoriat ja vaihtoehtoiset historiantulkinnat ovat niin ikään osa okkulttuuria. Päivän iskusana ”vaihtoehtoinen totuus” sopii kuvaamaan myös, miten okkulttuurissa hahmotetaan ja kuvataan erilaisia asioita. Laajassa tutkimuksessaan The Re-Enchnatment of the West. Alternative Spiritualities, Sacralization, Popular Culture and Occulture.  (2005 – 2006), Partridge on käsitellyt uskonnollisten teemojen ja vaihtoehtoisen henkisyyden ilmenemismuotoja populaarikulttuurissa. Aihetta käsitellään myös hänen ja suomalaisen uskontotieteilijän Marcus Mobergin toimittamassa laajassa hakuteoksessa The Bloomsbury Handbook of Religion and Popular Music (2017).

Okkulttuuri voidaan nähdä osana tämän päivän kansanuskoa, joka ei asetu tarkasti rajattuihin uomiin. Se heijastaa hyvin aikaa, jossa moninaiset ajatukset, ideat ja kulttuurien osa-alueet sekoittuvat toisiinsa, muokaten ihmisten tapoja ymmärtää ja kokea ympäröivää maailmaa.

Jussi Sohlberg
Tutkimuskoordinaattori
Kirkon tutkimuskeskus