Rippikoulu uudistuu yhä nuorilähtöisemmäksi

Kuva: Suvi Sievilä © Valopeitto

Rippikoululla menee tällä hetkellä hyvin. Viime vuoden tilastot tietävät kertoa, että koko maan rippikouluprosentti oli 85,9 (vuonna 2015 vastaava luku oli 83,5). Nousua edellisestä vuodesta oli siis melkein 2,5%. Se on paljon tilanteessa, jossa monella mittarilla katsottuna kirkon tilastot näyttävät vähintäänkin loivaa alamäkeä.

Yksi syy rippikoulun suosioon on sen jatkuvassa kehittämisessä. Rippikoulutyön saralla ei olla vain jääty odottamaan tulevaisuuden näkymiä, vaan rippikoulutyöhön on satsattu niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Osana tätä kehityksen kaarta valmisteilla oleva Suuri ihme -rippikoulusuunnitelma 2017 hyväksyttäneen piispainkokouksessa ensi kuussa.

Suuri ihme –kokonaisvaltainen rippikoulusuunnitelma

Oheisessa timanttikuviossa on esitettynä rippikoulusuunnitelman toiminta-ajatus ja tavoitteet. Nostan seuraavassa kolme merkittävää näkökulmaa uudesta suunnitelmasta: kokonaisvaltaisuus, nuorilähtöisyys ja osallisuus.

Yksi uuden rippikoulusuunnitelman keskeinen näkökulma on kokonaisvaltainen kristillinen ihmiskäsitys. Näkökulmat ihmisen elämästä, uskosta ja rukouksesta nähdään kokonaisuutena, jotka liittyvät kristityn elämässä yhteen. Nämä näkökulmat kulkevat eräänlaisena punaisena lankana uudessa rippikoulusuunnitelmassa.

Kokonaisvaltaisuus tulee hyvin esille myös rippikoulun tavoitteissa ja toiminta-ajatuksessa. Tavoitteiden määrää on tietoisesti karsittu kuuteen laajaan kokonaisuuteen. Tavoitteet eivät tyhjene yksittäiseen työskentelyyn tai oppimissisältöön, vaan niiden on tarkoitus olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa nuorten ja heidän kysymystensä kanssa koko rippikouluprosessin ajan. Oheinen timanttikuvio voisi parhaimmillaan toimia ikään kuin huoneentauluna meille rippikoulun tekijöille.

Ajatus kokonaisvaltaisuudesta siirtää katseet rippikoulutyöstä myös muuhun seurakunnan toimintaan. Rippikoulun ei tulisi olla vain erillinen saareke seurakunnan todellisuudessa. Mitä jos esimerkiksi rippikoulutyö ja isostoiminta nähtäisiin samana kokonaisuutena aina suunnittelusta käytännön toteutukseen? Mitä jos isoset olisivat mukana rippikoulussa jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien? Miten rippikoulu voisi muuttaa tai miten sen tulisi muuttaa vaikkapa seurakunnan jumalanpalveluselämää?

Rippikoulun toiminta-ajatus ja tavoitteet. Avaa kuva isommaksi klikkaamalla

Nuori rippikoulun keskiössä

Uudessa suunnitelmassa todetaan, että rippikoulua pidetään nuorta varten. Hän on rippikoulun keskiössä. Kaikkea mitä rippikoulussa tehdään, tulee peilata suhteessa nuoren elämään. Nuorilähtöisyys on ajatuksena tuttu nykyisestäkin suunnitelmasta, mutta nuoren roolin vahvistamista halutaan korostaa entisestään. Rippikoulun tavoitteiden ja käytäntöjen tulee palvella nimenomaan nuoren oppimista ja kasvua kristittynä.

Yksi esimerkki nuorilähtöisyydestä on rippikoulusuunnitelmaan kirjatut oppimissisällöt. Suunnitelmassa ei ole erikseen kirjattu nuorten elämään liittyviä teemoja, vaan ajatus on siinä, että kaikkia rippikoulussa käsiteltäviä aiheita tulee peilata nuorten elämän kautta, kuten kuviossa kaksi on esitetty. Oppimissisältöjen määrää on tiivistetty aiempiin suunnitelmiin verrattuna. Suuri ihme -suunnitelmasta oppimissisältöjä löytyy 27.

Samaan aikaan kun rippikoulun keskiössä on yksittäinen nuori, muodostaa rippikouluryhmä oman yhteisönsä. Nuori on osa rippikoulussa syntyvää yhteisöä ja laajemmin ajateltuna osa seurakuntaa ja Kristuksen kirkkoa. Yhteisön muodostumista ja ajatusta jokaisen nuoren merkityksestä osana yhteisöä, on tärkeää tukea.

Nuorilähtöisyys haastaa hyvällä tavalla meitä työntekijöitä pohtimaan omia käytäntöjämme. Osaanko antaa riittävästi tilaa nuorille ja heidän kysymyksilleen? Rohkenenko nähdä oman roolini rippikoulussa ennen kaikkea mahdollistajana ja ohjaajana?

Osallisuus ei ole vain toimimista

Rippikoulun toiminta-ajatus, tavoitteet ja oppimissisällöt. Avaa kuva suuremmaksi klikkaamalla.

Nuorilähtöisyydestä seuraa luonnollisesti ajatus osallisuudesta. On ensiarvoisen tärkeää, ettei osallisuuden ja aktiivisen toimimisen välille laiteta yhtäläisyysmerkkiä. Uusi rippikoulusuunnitelma painottaa, että osallisuus on sekä toimista ja vaikuttamista että olemista ja joukkoon kuulumista. Osallisuudessa on kyse siitä, että nuori saa itse määritellä olemisensa suhteessa rippikouluun.

Osallisuus ei luonnollisestikaan tarkoita, että nuorten täytyisi päättää kaikista asioista ja sisällöistä rippikoulun aikana. Myös kirkolla on omat sisältötavoitteensa: rippikoulussa tutkitaan kristinuskon ydinkohtia. Kristinuskon ydinkohdat eivät kuitenkaan voi jyrätä nuorten ääntä ja heidän tuomiaan tavoitteita ja näkökulmia rippikouluun. Päinvastoin. Tässäkin kohden on tärkeää miettiä kokonaisuutta; miten kristinuskon ydinkohdat voisivat olla luontevassa vuorovaikutuksessa nuorten kysymysten ja pohdintojen kanssa?

Osallisuuteen liittyvät vahvasti myös näkökulmat saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Kaikki nuoret ovat tervetulleita rippikouluun. On tarpeellista järjestää tulevaisuudessakin erilaisia pienryhmärippikouluja, mutta samaan aikaan on hyvä pohtia, kuinka kaikenlaiset nuoret voisivat olla osana samaa ryhmää.

Meitä rippikoulun työntekijöitä osallisuus haastaa etsimään uusia tapoja elää ja olla rippikoulussa. Kuinka tuen kaikkien nuorten osallisuutta rippikoulussa? Kuinka nuorten osallisuus toteutuu muissakin kohdin kuin rippikoulun intensiivijaksolla?

Suuri ihme -rippikoulusuunnitelma vahvistaa nuorten keskeistä roolia rippikoulun suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi rippikouluun liittyviä rakenteita ja käytäntöjä on selkeästi linjattu uudessa suunnitelmassa, kuten vaikkapa rippikoulun intensiivijakson kestoa.

Rippikoulusuunnitelman luonnos Sakastissa

Jari Pulkkinen
vs. asiantuntija, rippikoulutyö ja seurakuntakasvatus
Kirkkohallitus, kasvatus ja perheasiat

4 kommenttia koskien kirjoitusta: “Rippikoulu uudistuu yhä nuorilähtöisemmäksi

  1. Mitkä mahtavat olla ’bruttoluvut’ vuosina 2014, 2015 ja 2016 ja rippikoulun käyneitten määrät samoina vuosina?

    Onko tilastoinnissa tapahtunut mitään muutoksia mainittuina vuosina?

    • Hei Henrik!

      Vuosien 2014-2016 rippikoulun käyneitten lukumäärät ovat seuraavan: vuosi 2014 yht. 49914 ja rippikouluprosentti 84,2, vuosi 2015 yht.49065 ja rippikouluprosentti 83,5 ja vuosi 2016 yht. 50 032 ja rippikouluprosentti 85,9.

      Kaikki yllämainitut luvut ovat tehty samalla tilastointimallilla.

      • Kiitos vastauksestasi Jari!

        Harvemminhan nuo käyrät ovat tuohon suuntaan;-)

        Onko mitään tarkempaa arviota sille, että %-osuus on nousussa? Onko mikään erityisrymä osallistunut ripareihin tavallista enemmän, esim. maahanmuuttajalapset? Vai aikuiset maahanmuuttajat?

        • Hei Henrik!

          Mitään yksittäistä selittävää tekijää rippikoulun käyneiden prosenttiosuuden nousulle ei oikein löydy.

          Sellainen tarkennus edellä ilmoittamiin prosenttilukuihin vuosilta 2014-2016, että ko. prosenteissa ovat kaikki rippikoulun käyneet verrattuna 15-vuotiaiden ikäluokkaan. Luvut ovat keskenään toki vertailukelpoisia, mutta mukana ovat muutkin kuin 15-vuotiaat rippikoululaiset.

          Vaikka tuosta vuoden 2016 rippikouluprosentista poistaa kaikki muut kuin 14-15-vuotiaat rippikoulun käyneet(ja jos saman tekee vuoden 2015-luvuille), niin kasvua on siitä huolimatta yli 2 prosenttiyksikköä.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *