Poika kuunsillalta

12.5.2017

Barry Jenkins: Moonlight (2016) Moonlight jättää vahvan muistijäljen sinisestä väristä. Alkukuvien sinisen auton myötä se lipuu erilaisista sinisävyisistä yksityiskohdista kohti syvänsinistä, aavaa merta. Jos elokuvassa keskeistä on se mitä ei näytetä, Moonlight tekee sen ylenpalttisesti. Sininen väriskaala on yksi keino kertoa siitä, mihin ei sanoin tai esittävin kuvin ole pääsyä. Se, mitä Moonlightissa on tärkeintä […]

Kun taakka painaa miehen maahan

7.4.2017

Kenneth Lonergan: Manchester by the Sea (2016) Nuorukainen opettaa pikkumiestä kalastamaan, välillä hassutellaan. Kolmas ohjaa kalastusvenettä. Ei lähikuvia, mutta sanailusta selviää, että kaveruksilla on lämpimät välit. Nuorukaista kutsutaan Lee-sedäksi. Alkutekstien jälkeen samainen henkilö (Casey Affleck) nähdään kiinteistöhoitajan hommissa: loputtomia lumitöitä, vuotavia vesijohtoja, kireää sanailua. Pinna on tiukalla, sanaharkkaa syntyy helposti. Baari-ilta päättyy mitättömästä syystä tappeluun. […]

Lumoava passio

10.3.2017

Martin Scorsese: Silence (2016) Roikotetaan alassuin ulostekuopassa, valellaan tulikuumalla vedellä, hukutetaan hitaasti nousuveteen, poltetaan elävältä… Silence ei ole kovin miellyttävä katsomiskokemus, mutta sitä seuraa oudon lumoutuneena. Martin Scorsese (s. 1942) on ohjannut tai tuottanut elokuvia, dokumentteja, tv-sarjoja ja videoita 1960-luvulta lähtien. Läpimurto tuli kolmekymppisenä. Sudenpesä (1973) oli kunnianteko Federico Fellinin elokuvalle i Vitelloni (Vetelehtijät, 1953), […]

Silloin näemme kasvoista kasvoihin

10.2.2017

Aki Kaurismäki: Toivon tuolla puolen (2017) Aki Kaurismäen uusin, odotettu ja Le Havren (2011) teemoilla jatkava Toivon tuolla puolen sai ensi-illan 3.2.2017. Pääkaupunkiseudun kriitikoilta tuli nihkeää palautetta, mutta ei suinkaan ensimmäistä kertaa ohjaajan uralla. Moitittiin ideoiden loppumisesta ja vanhan materiaalin kierrättämisestä. Kohteliaasti vihjattiin, että Kaurismäki siteeraa liikaa omia elokuviaan. Aki Kaurismäki on kansainvälisesti tunnetuin, arvostetuin […]

Tarinoita havahtumisesta

13.1.2017

”Elämä on salaisuus — tarvitaan heräämistä ja silloin oivallatte äkisti, ettei todellisuus ole ongelmallinen, te itse olette ongelma.” – Anthony de Mello: Havahtuminen Ensimmäisessä kuviin avautuu valtava kaivosalue. Ymmärtää että ollaan tekemisissä jättimäisten ongelmien kanssa. Toisen avaus on enemmän ihmisen kokoinen: vietetään perhejuhlia, nauretaan ja hassutellaan, rakastutaan. Ensimmäinen lähestyy poliittista trilleriä, toinen kuuluu nyrkkeilyelokuvien genreen. […]

Jouluelokuvan ihmeellinen elämä

21.12.2016

Frank Capra: Ihmeellinen on elämä (USA 1946) Tasan 70 vuotta sitten ilmaantui ensi-iltaan jouluelokuva, jonka vastaanotto muistuttaa kovasti tarinaa itse elokuvassa. Jouluelokuvien historia on pitkä ja ulottuu aivan 1900-luvun alkuun, yksikelaisten mykkäfilmien kaudelle. Alkuaikojen suosikkitarina oli Charles Dickensin kuuluisa Saiturin joulu (A Christmas Carol) vuodelta 1843. Ensimmäinen elokuvaversio tehtiin jo vuonna 1901 (Scrooge, or, Marley’s […]

Lajissaan ylittämätön

4.11.2016

Carl Theodor Dreyer: Ordet (Sana), Tanska 1955 Varoitus: Juttu sisältää juonipaljastuksen. Tanskalaisen Carl Dreyerin elokuva Sana (1955) tulee mieleen aina kun ajattelen, millainen on hyvä uskonnollinen elokuva. Sana on enemmän kuin mestariteos. Se on omassa lajissaan ylittämätön, paras kaikista, mittatikku muille. Carl Theodor Dreyer (1889-1968) on yksi elokuvataiteen suurimmista. Sana pohjautuu niin ikään suuren tanskalaisen, […]

Julmempi kuin Truman Show

7.10.2016

Vitali Manski: Under the Sun (Tsekki, Saksa, Venäjä, Latvia, Pohjois-Korea 2015) Vitali Manski (s. 1963) on tunnetuimpia ja menestyneimpiä venäläisiä dokumentaristeja.  Vuonna 2015 Manski vieraili Helsingin DocPoint-festivaaleilla, ja tänä vuonna hänen pitkä dokumenttinsa Under the Sun (2015) herätti huomiota samaisilla päivillä. Myöhemmin keväällä se esitettiin Ylen ohjelmistossa kahteenkin kertaan nimellä Saman auringon alla. Onnistuin näkemään elokuvan laajakankaalta […]

Pienistä, heikoista, jotain menettäneistä

5.8.2016

Aprillipäivänä 1994 television “Tulevaisuuden tekijät” -sarjassa näytettiin lyhytelokuva Johannes 10–11 v. Tulevaisuuden tekijä opiskeli tuolloin ohjausta ja käsikirjoitusta Taideteollisessa korkeakoulussa, ja vastaisuudessa hän antaisi lapsille ja nuorille pääosan useissa töissään. Ohjelma meni tuolloin itseltäni sivu suun. Sain ensikosketuksen Klaus Härön tuotantoon pitkän dokumentin kautta (Kolme toivetta, 2001). Siinä hän antoi äänen kolmelle leukemiaa sairastavalle lapselle. […]

Valkokangas veisaa

1.7.2016

Matti Kassila: Pastori Jussilainen (Suomi 1955) Mikko Niskanen: Mona ja palavan rakkauden aika (1983) Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (2002) Vähintäänkin puolet elokuvan lumovoimasta juontuu äänimaailmasta, erityisesti musiikista. Lumièren veljekset aloittivat 120 vuotta sitten kaupallisen elokuvatoimintansa, ja alusta alkaen elävät kuvat säestettiin elävällä musiikilla. Mykkäelokuvia ei tarkasti ottaen ole koskaan ollut olemassa. Elokuvanäytösten varustuksiin kuului piano […]