VASU-dialogista voimaa – rakentamassa siltaa seurakuntien ja varhaiskasvatuksen välillä

Lapsi on helmi. Hän herää kysymään elämän suuria kysymyksiä yllättävissäkin tilanteissa. Yhteisönsä jäsenenä hän oppii katsomaan maailmaan, muodostaa omaa maailmankuvaansa ja elämänkatsomustaan. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten VASU-dialogi avattiin tänä keväänä Oulun kaupungissa. Se perustuu yhteisöllisen innovoinnin menetelmälle. VASU-dialogi on olemukseltaan dialogiväline, joka kunnioittaa jokaisen osallistujan näkemyksiä ja ajattelua. Erilaiset ajattelutavat toimivat dialogin käyttövoimana, jotta uusia ja innovatiivisia ratkaisuja pystyttäisiin löytämään.

Rohkealle dialogille on tarvetta myös niissä tilanteissa, kun yhteistyötä on jatkettu kauan ja luottamussuhde on vahva. Yhteisöllisen innovoinnin menetelmä koettiin arkikokemusta kunnioittavaksi: usein arvoihin liittyvät jännitteet jäävät purkamatta, vaikka niihin liittyy paljon tunnekuormitusta. Menetelmä nosti esiin ammattilaisten, lasten ja heiden perheidensä kokemukset, tunteet ja kohtaamiset. Juuri niiden kautta on mahdollista tunnistaa yhteisön kipupisteet ja hankauskohdat, joihin esimerkiksi johtamisella on muutoin melko vaikea puuttua.

Dialogin lähtökohdat

Varhaiskasvatussuunnitelman (VASU) perusteet astuivat voimaan vuoden 2017 elokuussa. Katsomuskasvatus kiinnittyy laaja-alaisen oppimisen alueista kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun. Sen myötä suomalaiset päivähoitoikäiset saavat valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä jokaisen kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Katsomuskasvatuksessa tutustutaan kussakin lapsiryhmässä läsnäoleviin katsomuksiin.  Seurakunta määritellään yhdeksi varhaiskasvatuksen yhteistyökumppaniksi järjestöjen, poliisin sekä ruokailu- ja siivoustoimen rinnalla.

Uudessa VASUssa katsomuskasvatus korvaa uskonnollisen orientaation ja on sitouttamatonta. Seurakuntien yhteistyö kuntien ja muiden varhaiskasvatuksen järjestäjien kanssa on ollut paikallisesti hyvin vahvaa, mutta se on levännyt hiljaisen tiedon varassa. Kaikki kunnat ovat luoneet VASUn pohjalta toimintaa ohjaavan paikallisen asiakirjan. Myös Oulussa seurakunnan edustajia kuultiin Oulun VASUa rakennettaessa ja yhteistyöstä neuvoteltiin.

Oulun hiippakunta lähti neuvottelemaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kanssa Yhteisöllisen innovoinnin menetelmän soveltamisesta kuntien ja seurakuntien yhteistoiminnan kehittämiseen. Menetelmä on kehitetty yhteistyössä Kirkkohallituksen, Kuntaliiton ja muiden asiantuntijoiden kanssa, ja sen rahoittamiseen on osallistunut Työsuojelurahasto. Menetelmä on avoin kaikille. Tutustu menetelmän e-oppaaseen.

Tämän käyttöteorian pohjalle rakennettiin VASU-dialogi. Tavoitteena on innovoida päiväkotien, koulujen ja perheiden palveluiden näkökulmasta kunta- ja seurakuntayhteistyön uusia avauksia. VASU-dialogissa fasilitaattoreina toimivat hiippakunnan uskontokasvatusmentorit ja kapitulin ja aluehallintoviraston työntekijät. VASU-dialogiin sisältyy kolmesta viiteen tapaamista. Sitten lähdettiin pohtimaan: miten voisimme toimia yhdessä VASU-linjausten pohjalta?

Koollekutsu ja yhteistyön perusta

Aloitustapaamiseen kutsuttiin mukaan seurakunnan ja varhaiskasvatuksen johtajat, kaupungin VASU-ohjausryhmä, sekä koollekutsujan kokoamat alueelliset resurssiryhmät, joissa oli mukana  päiväkotien johtajia ja henkilöstöä, seurakunnan kasvatuksen työtekijöitä, luottamushenkilöitä, vanhempia ja viestinnän osaajia. Opetushallitus oli julkaissut omat ohjeensa oppilaitosten uskonnollisista tilaisuuksista vain reilua kuukautta aikaisemmin. Voit tutustua Opetushallituksen ohjeeseen varhaiskasvatuksen osalta sekä ohjeeseen esiopetuksen osalta. Myös muille kouluasteille löytyy omat ohjeistuksensa uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen.

Näiden ohjeiden tarkoitus on ”varmistaa sivistyksellisten ja uskonnon vapautta koskevienperusoikeuksien toteutuminen varhaiskasvatuksessa, edistää suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta sekä varmistaa, että varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus on uskonnollisesti sitouttamatonta. Varhaiskasvatuksen järjestäjät vastaavat katsomuskasvatuksen toteuttamisesta, juhlien sekä uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten ja niille vaihtoehtoisen toiminnan järjestämisestä säännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla.”

Prosessin kulku

Prosessi toteutettiin Oulun hiippakunnan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston yhteistyönä. Aloitimme VASU-dialogin prosessiin ilmoittautuneiden seurakuntien avainhenkilöiden ja Oulun kaupungin VASU-ohjausryhmän kanssa helmikuussa 2018. Itse dialogi toteutettiin neljällä seurakunta-alueella niin, että kukin prosessiin ilmoittautunut seurakunta kutsui koolle alueellisen resurssiryhmän päiväkotien henkilökunnasta, luottamushenkilöistä ja vanhemmista ja kutsui heidät aloitustapaamiseen. Aloitustapaamisessa aikataulutettiin alueelliset prosessit.

Yhteisöllisen innovoinnin menetelmä rajoittaa työskentelyn noin kolmen kuukauden mittaiseksi, ja meillä tämä 2,5 kuukautta aloitus- ja päätöstapaamisineen oli siis verrattain lyhyt. Sovimme osallistujien kanssa kahdesta välitapaamisesta. Prosessi olisi syventynyt, jos tapaamisia olisi ollut useampia. Prosessin päätösseminaarin alustukset videoitiin, ja valtakunnallinen tiedotustilaisuus prosessin vaiheista ja kulusta järjestettiin.

Yhteiskehittämisen vapaus

Yhteisöllisen innovoinnin menetelmän periaatteissa linjataan, että osallistujilla on ”oikeus päättää tai olla päättämättä, tukea tai olla tukematta, jatkaa yhteistoiminnallista kokeilua tai olla jatkamatta” sekä että ”ideat, aihiot ja kokeilut ovat vapaasti hyödynnettävissä”. Nämä osoittautuvat kriittisiksi onnistumisen mahdollistajiksi prosessissa.

Lähtökohtana yhteiskehittämisessä on vapaus tutkia ja innovoida yhteistyötä sekä vapautua vanhoista yhteistyön rutiineista.  VASU-dialogissa ei tavoiteltu hankkeistamista, joka olisi tarvinnut resursseja uuden toimintamallin kokeiluun, vaan painopiste oli dialogisuudessa ja eri näkökulmien esiinnostamisessa.

Lapsi on helmi – ammattilaisten yhteisen näkemyksen löytyminen

VASU-dialogissa on mahdollista opetella kuulemaan tarkasti kasvatuksen kentän tarpeita niin, että lapsi ja lapsen etu ovat keskiössä. Alueellinen resurssiryhmätoiminta oli mahdollista, jos alueelta löytyi kourallinenkin yhteisölliseen innovointiin sitoutuneita toimijoita seurakunnista, päivähoidon eri yksiköistä ja yhteisöjen jäsenistä (kaupunki, yksityiset päiväkodit, perhepäivähoitaja, vanhemmat, kouluttavat oppilaitokset, luottamushenkilöt jne.). Yksi prosesseista kuivui kasaan osallistujajoukon huvettua olemattomiin.

Yhteisö mukaan hyvällä johtajuudella

Oulun VASU-prosessissa jäätiin vielä miettimään, mitä katsomuskasvatus on ja miten saadaan koko yhteisö mukaan varhaiskasvatuksen yhteistoimintakäytäntöjen kehittämiseen. Osallistujat tunnistivat tarpeen arvokeskustelulle ja käsitteiden avaamiselle henkilöstön kesken, jotta varhaiskasvatuksen järjestäjien käsitys katsomuskasvatuksen lähtökohdista syvenee. Tässä apuna voidaan käyttää koulutusta ja neljän korin esitettä. Myös esimiesten tuki on merkittävä osa uusien toimintakäytäntöjen juurruttamista.

Kun yhteinen käsitys katsomuskasvatuksesta muodostuu, on mahdollista kutsua myös lasten vanhemmat, yhteistyökumppanit ja muut yhteisöt aitoon vuoropuheluun. Vanhempien moniääninen kuuleminen on avainasemassa katsomuskasvatuksen pedagogiselle ja teoreettiselle kehittämiselle. Katsomuskasvatus toteutuu päivähoidon arjessa ja juhlassa. Siksi on vahvistettava henkilöstön valmiutta kohdata elämäntilanteista ja myös elämänkriiseistä nousevia tilanteita.

Sopimuksellisuus

Seurakunta voi tukea katsomuskasvatuksen kehittämistä neuvottelemalla perussopimuksen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusyhteistyöstä. Lisäksi vuosikelloon voidaan koodata neljän korin mallin mukaan eri tapahtumia, jotka toteutetaan yhdessä päivähoidon järjestäjien kanssa.

Alueelliset VASU-dialogiprosessit nostivat myös esiin koko kaupungin yhteisen toimintakulttuurin luomisen katsomuskasvatuksen kentälle. Dialogiprosessin aikana Oulun kaupunki ja Oulun seurakunnat neuvottelivat sopimuksen, joka kattaa koko kaupungin. Kuitenkin katsomuskasvatus toteutuu uniikkina jokaisessa lapsiryhmässä, sillä katsomuskasvatuksessa tutustaan lapsiryhmässä läsnäoleviin katsomuksiin. Siksi pedagogista ja teoreettista kehittämistyötä tarvitaan myös jatkossa,  ja niissä prosesseissa tulee kouluttavien ja täydennyskoulutusta tarjovien toimijoiden olla mukana.



Saija Kronqvist
kasvatuksen hiippakuntasihteeri
Oulun hiippakunnan tuomiokapituli

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *