10 vinkkiä: Miten seurakuntavaalit ylittävät uutiskynnyksen?

loopitKaikista Suomessa pidettävistä vaaleista seurakuntavaaleja pidetään epäseksikkäimpinä.

Eduskunta-, presidentin-, europarlamentti- ja kunnallisvaalit pesevät kirkolliset vaalit mennen tullen, jos suosion mittarina käytetään sekä äänestysprosenttia että median vaaleille tarjoamaa näkyvyyttä.

Vuoden 2014 seurakuntavaalit lähestyvät kovaa kyytiä. Miten ne saa puskettua uutiskynnyksen yli? Pitääkö kirkollisissa vaaleissa muhia jokin skandaali, jotta toimittajat tarttuisivat läppäreihinsä ja mikrofoneihinsa? “Kirkolliset kohuvaalit tulevat – katso kuvat!”

Tarvitaanko tämän kaltaisia otsikkorepäisyjä? Ei tarvita.

Seurakuntavaalien medianäkyvyyttä on mahdollista lisätä lukuisin eri tavoin.

Kaiken A ja O on, että pitää juttuideoita tarjotessaan mielessään median keskeiset uutiskriteerit.

Moni saattaa ajatella, että julkisuuden hankkiminen seurakuntavaaleille on lähinnä kirkon viestijöiden vastuulla. Ensisijaisesti se onkin, mutta samaan aikaan vaalit ovat kaikkien kirkon sisällä vaikuttavien yhteinen ponnistus.

Vaikkei viestintä kuuluisikaan oman toimenkuvan prioriteetteihin, voi kuka tahansa kirkon työntekijä osallistua yhteisiin julkisuustalkoisiin vinkkaamalla kiinnostavista ideoista oman seurakunnan tiedottajille tai suoraan paikalliselle tai valtakunnalliselle medialle.

Ohessa 10 uutiskriteeriä, jotka mielessä pitäen seurakuntavaaleja – ja ylipäätään kirkon asioita – voi saada tuutattua printti- ja nettilehtiin, televisioon ja radioon.

Kaikkien näiden kriteereiden ei tarvitse täyttyä, mutta mitä useampi täyttyy, sitä todennäköisemmin aihe menee läpi.

1. Uutinen = jotain uutta

Niin naiivilta kuin tämä kriteeri kuulostaakin, tuppaa monelta medianäkyvyyttä haikailevalta tämä itsestäänselvyys usein unohtumaan. Jos tarjotussa juttuaiheessa ei ole mitään uutta, vaan se on jo yleisesti tiedettyjen tosiasioiden toistamista, aihe ei yksinkertaisesti ole uutinen.

2. Ajankohtaisuus

Toimitusten sähköposteja on turha tukkia vaaleja koskevilla juttuvinkeillä kesäkuussa, jos uurnille marssitaan vasta loka-marraskuussa. Tämä uutiskriteeri täyttyy myös, jos kytkee kirkollisen asian johonkin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen aiheeseen. Taantuman riivatessa ja leikkurin iskiessä valtion ja kunnan menoihin voi kansalaisista ja siten myös mediasta olla kiinnostavaa tietää, mistä seurakuntavaaliehdokkaat säästäisivät karsiessaan kirkon kuluja: kiinteistöistä, henkilöstöstä vai toiminnasta.

3. Arjenläheisyys

Media tuskin tarttuu juttuaiheeseen, jonka punaisena lankana on pelkkä kansalaisten patistaminen “hus uurnille, nyt pitää äänestää”. Sen sijaan, jos avaa kirkollista päätöksentekoprosessia ja perustelee “miksi kannattaa äänestää”, ollaan jo lähempänä juttuaiheen läpimenoa. Tahdotko itse valita, kuka arjen tasolla päättää pulittamiesi kirkollisverorahojen käytöstä? Haluatko turvata lapsesi iltapäiväkerhon toiminnan jatkuvuuden tai vaikuttaa siihen, ketkä päättävät kirkon suurista linjoista kirkon eduskunnassa, kirkolliskokouksessa?

4. Yllättävyys

Ketään ei yllätä, että kirkon työntekijät kannustavat äänestämään vaaleissa, mutta se, että syksyn 2010 vaalien alla tv:n homoillan seurauksena kirkosta eronnut Jani Toivola on palannut kirkon helmoihin, ryhtynyt vaalien kampanjakasvoksi ja kehottaa vaikuttamaan kirkon sisällä, on yllätys. Paikallista mediaa voivat kiinnostaa kyseisellä paikkakunnalla vaikuttavien yllättävien nimien ehdokkuudet.

5. Viihdyttävyys

Tieto siitä, että seurakuntavaaleissa voi äänestää oppilaitosten tiloissa, ei ole sen enempää yllättävää kuin viihdyttävääkään. Se, että tänä vuonna äänestyslipun voi sujauttaa uurnaan SM-liigaottelun lomassa, on yllättävä uutinen, josta media voi leipoa hauskan jutun.

6. Kuluttajalähtöisyys

Ketä äänestäisin? Miten ihmeessä noiden tuiki tuntemattomien ehdokkaiden ajatustenjuoksusta saa mitään tolkkua? Kirkon ja MTV:n yhteistyönä toteuttama vaalikone on hyvä esimerkki kuluttaja- ja äänestäjälähtöisestä uutisesta.

7. Konkreettisuus

Tämän vuoden vaalien teema “Usko hyvän tekemiseen” voi sellaisenaan jäädä liian abstraktiksi. Jos teeman konkretisoi kertomalla, että viime vuonna Palvelevan Puhelimen auttajat kävivät yli 51 00 puhelinkeskustelua, ja perheneuvonnalla oli yli 84 000 asiakastapaamista hoidollisessa työssä, voi median mielenkiinto herätä.

8. Oma näkökulma

Jokainen itseään kunnioittava media janoaa omia uutisia sen sijaan, että toistaisi papukaijana jo muissa medioissa uutisoitua. Oman näkökulman tarjoaminen voi käytännössä tarkoittaa täsmävinkin antamista: tiettyä uutista tarjotaan ensin vain yhdelle medialle.

9. Yhteiskunnallisesti merkittävä

Ei ole tavatonta, mutta harvinaista on, että kirkon ja politiikan huiput kohtaavat ja keskustelevat kaikille avoimessa julkisessa tilassa. Arkkipiispa Kari Mäkinen ja pääministeri Alexander Stubb nousivat median valokiilaan 13.10. pureutumalla dialogissaan teemaan “Kenen ääni kuuluu kirkossa ja yhteiskunnassa?” Sanomatalossa Helsingissä.

Kohtaaminen ylitti valtakunnallisen median uutiskynnyksen.

10. Laajaa lukijajoukkoa kiinnostava

Mitä marginaalisempaa ryhmää juttuaihe kiinnostaa, sitä hankalampaa sitä on saada läpi heterogeeniselle kohderyhmälle suunnatuissa medioissa.

Koko kansakuntaa kiinnostavat esimerkiksi eettiset puheenaiheet, jotka osuvat ihmisenä olemisen ja perusoikeuksien ytimeen. Siksi esimerkiksi homoseksuaalien oikeudet – ja myös niitä koskevat kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden näkemykset – nousevat kerta toisensa perään julkisuuden valokiilaan niin valtakunnallisissa kuin paikallisissa medioissa.

Materiaalia mediaviestinnän tueksi:
evl.fi -uutiset seurakuntavaaleista
Vaalikampanjamateriaalia Sakastissa
Sakasti / Viestintä: yhteistyö median kanssa

milla-rautiainenMilla Rautiainen
Tiedotuspäällikkö
Kirkon tiedotuskeskus

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *