YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus näki päivänvalon noin kymmenen vuoden työstämisen jälkeen vuonna 2006. Suomi allekirjoitti sopimuksen hyvin alkuvaiheessa mutta ratifiointi eli voimaansaattaminen kesti kymmenen pitkää vuotta. Lopulta se tapahtui 10.6.2016.
Tämä sopimus on tuorein kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Se ei luo ihmisoikeusrintamalle yhtään uutta oikeutta vaan sanoittaa jo aikaisemmat ihmisoikeudet vammaisten henkilöiden elämäntilanteeseen. Suurin muutos sopimuksessa on ajatuksellinen, miten vammaisuus määritellään ja keitä vammaiset henkilöt ovat.
Vammaisuuden tuore määritelmä
Vammaisuushan on perinteisesti määritelty henkilön ominaisuuksien perusteella. Tässä sopimuksessa vammaisuuden määritelmä ei lähdekään enää pelkästään yksilön tilanteesta, sairaudesta tai vammasta, vaan ennen muuta suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan.
”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.” (YK:n vammaisyleissopimus artikla 1)
Eli vaikka henkilöllä on esimerkiksi pitkäaikainen ruumiillinen vamma mutta hän pystyy täysimääräisesti ja tehokkaasti osallistumaan yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa, hän ei ole sopimuksen mukainen vammainen henkilö. Sopimuksessa vammaiset henkilöt nähdään yhteiskunnan aktiivisina toimijoina eikä avun ja hyväntekeväisyyden kohteina. Eli me pystymme poistamaan vammaisuutta poistamalla esteitä yhteiskunnasta. Joku voisi miettiä, että tänä päivänä Jeesus yksittäisen vammaisen henkilön parantamisen rinnalla voisi kohdistaa raivonsa yhteiskunnan nykypäivän fariseuksiin, jotka eivät mahdollista kaikkien ihmisten yhdenvertaisina kansalaisina elämistä.
Kukaan ei ole pelkästään vammainen
Sopimuksessa on myös ihanaa piiloviestintää. Sen englanninkielisessä alkuperäisversiossa eikä suomenkielisessä käännöksessä käytetä kertaakaan sanaa vammainen yksinään. Aina vammainen henkilö tai jotain vastaavaa. Tässä on erittäin vahva viesti. Vammaisuus ei koskaan määrittele koko ihmistä vaan hän on aina paljon muutakin: nainen, isä, vakavamielinen, sinisilmäinen. Ei ole olemassa henkilöä, joka olisi vain vammainen.
Kirkkomme sanoma vaatii toimintaohjelman
Kun käännämme katseen tänään tässä julkistettuun YK:n vammaisyleissopimuksen kirkkomme toimintaohjelmaan Aktiivisesti osallinen, nousee kysymys pintaan, miksi tämä piti tehdä. Suomen ev.lut. kirkkohan ei ole sopimusosapuoli. Oliko syynä olla korrektin oloinen ja noudattaa yhteiskunnan taholta tulevaa oikean suuntaisen sisällön omaavaa sopimusta? Ehkä osittain näin oli. Minä kyllä näen, että todellisuudessa vaatimus näiden asioiden nostoon kirkkomme kohdalla nousee kirkon omista lähtökohdista vielä voimakkaammin kuin siitä, että pidämme oikeana noudattaa maallista lainsäädäntöä. Onhan tästä osoituksena kirkon aikaisemmat vammaispoliittiset ohjelmat ja viimeisimpänä saavu – kirkon saavutettavuusohjelma.
Sanoma Kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on luonut kaikki ihmiset yhteyteensä, velvoittaa myös meidän kirkossamme asenteen ja näkökulman muutosta vammaisiin henkilöihin. Toimintaohjelman nimi Aktiivisesti osallinen on erittäin osuva kuvaamaan sitä päämäärää, mitä kohti suuntaamme kirkkomme toimenpiteitä ja muokkaamme rakenteita.
Viesti seimen lapsesta kuuluu kaikille
Toivon, että tämä asiakirja otetaan aktiivisesti käyttöön seurakunnissamme ja kirkon eri portaissa. Silloin kirkkomme toimii rehellisesti. Voimme kahden viikon päästä ilman epäilystä yhtyä siihen suureen ilosanomaan, jonka viesti kuuluu todella kaikille: Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Jukka Sariola
vammaisjärjestövaikuttaja
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jukka Sariolan blogissa