Sielunhoivakassi

3.9.2020

Maaliskuun puolivälissä se kolahti. Toistaiseksi peruttu. Tauolla. Tajusin, miten helppoa on ollut vain mennä paikan päälle. Miten suoraan ja mutkattomasti olemme paikallisseurakunnassa saaneet tehdä sielunhoitotyötä hoivakodeissa. Lauletaan yhdessä. Rukoillaan. Pidetään kädestä. Ollaan vaan. Lohdutetaan ja rauhoitetaan. Kehoni on työväline siinä missä sanatkin.

Oikeasti läsnä?

5.8.2020

Koronakriisi on tänä keväänä ja vielä kesän puolellakin ravistellut kirkon työn perustuksia. Kaikki kokoava toiminta on pitänyt peruuttaa. Kesäkuun alusta lähtien rajoitusten lievennyttyä on sentään jo voinut kohdata ihmisiä ulkotiloissa tai riittävän väljissä sisätiloissa.

Lapsen kokoisilla sanoilla

27.5.2020

”Täysin mahdoton tulevaisuus – vapauttaa voimat tähän hetkeen.” Näin on sanonut edesmennyt hämeenlinnalainen kirjailija ja runoilija Hilja Mörsäri. Olemme ihmetelleet ja eläneet perheinä ja yksittäisinä henkilöinä, vanhuksina, lapsina, nuorina ja työikäisinä tätä kevättä ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti erikoisessa tilanteessa. Tilanteessa jossa näköalat tulevaisuuteen ovat olleet sumun peitossa, epävarmuus ja pelko lisääntyneet päivittäin ja viikoittain, välillä helpottaen […]

Suruun ei ole käsikirjaa

30.4.2020

Päihdesuru on tullut minua lähelle kehittäjän työssäni Sininauhaliitossa, jossa kohtaan muun muassa päihteistä riippuvaisia, toipuvia, toipuneita ja päihteitä käyttävien läheisiä.

Miten tulla toimeen oman päänsä kanssa?

15.4.2020

Poikkeukselliset tilanteet nostavat ihmisestä esiin monenlaista pinnan alla kytevää. Haastavina aikoina yhdestä tulee energisen toiminnallinen, ja toinen meinaa vaipua epätoivoon ja passiivisuuteen. Tavallisen arkipäivän tottumukset ja kiireet luovat pintakerroksen, joka voi pysyä järjestyksessä pitkiäkin aikoja. Haastavammat teemat jäävät pinnan alle odottamaan käsittelyä. Sitten tapahtuu jotain, mikä rikkoo rutiinin. Äkkiä ympärillä onkin akuutin tilanteen lisäksi kaikki […]

Kenelle sielunhoito kuuluu?

4.3.2020

Sielunhoito on monikasvoista. Yleensä se ymmärretään keskusteluksi, jossa asiakas menee tapaamaan seurakunnan työntekijää omien asioiden kanssa. Sielunhoitosuhteen avaus tapahtuu kehitysvammaisen asiakkaan kohdalla vähän toisin.

”He kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti”

5.2.2020

Kohtaaminen jättää jäljen, rakentavan tai rikkovan. Työstimme Sielunhoidon neuvottelukunnan kanssa eettisiä periaatteita ammatilliseen sielunhoitoon. Ammatillinen sielunhoito tarkoittaa kirkon piirissä tapahtuvaa sielunhoitotyötä, jota toteuttavat tehtävään koulutetut, virkavastuulla toimivat kirkon työntekijät. Tärkeiksi sanoiksi työskentelyssä nousivat mm. ihmisarvo, vapaaehtoisuus, vakaumuksen kunnioittaminen, integriteetti ja luottamus. Sielunhoidollisessa kohtaamisessa ihmisarvo on luovuttamaton. Jokaisella sielunhoidollista apua ja tukea hakevalla on oltava lupa […]

Saako surra, jos kukaan ei ole kuollut?

14.11.2019

Pärjäävä ei sure, hän miettii sitä, mitä vielä on jäljellä ja keskittyy tulevaan. Hän suorittaa jo uutta eikä sure mennyttä, sitä vanhaa. Kukaan ei ole kuollut, miksi siis surisin?

Kuolema tulee, oletko valmis?

21.8.2019

Aiemmin elämän arvo nähtiin kuolemaa vasten, nykyään elämä on arvo itsessään ja kuolema on häivytetty arjesta. Uskonnoissa kuolemalla on kuitenkin suuri merkitys, sillä kuolema avaa jotain uutta.

Hiljainen elämä

10.4.2019

Ajan kuluessa vähenee valinnan vapautemme elämässä. Nuoren ihmisen tulevaisuus on rajattomana edessä, ja niin pitääkin olla. Vähitellen suunta alkaa määräytyä ja mahdollisuudet kaventua. Pitkään suunta on eteenpäin. Kristityn näkökulmasta näin on toki aina. Inhimillisen elämän kokemus kuitenkin on, että jossakin kohdassa oma elämä alkaa olla takanapäin eikä uusintamahdollisuutta ole. Yksi tällainen kohta on eläkkeelle siirtyminen. […]