Vuosi 2014 oli jälleen kerran dramaattinen jäsenmäärän kehityksen suhteen. Tätä kirjoitettaessa yli 73 000 jäsentä on eronnut netin kautta kuluvana vuonna. Ja vielä on pari päivää jäljellä. Tilanne on erikoinen: tapahtuipa hieman kärjistetysti sanottuna mitä tahansa, protestiksi tästä erotaan kirkosta.
Tämän oivalsi mainiosti Hesarin pilapiirtäjä Karlsson, joka 3.12. piirsi kuvan miehestä, joka odotti bussia pysäkillä. Mies puhui kännykkään: ”Kuulkaas, jos ei se bussi kohta tule, niin minä kyllä eroan kirkosta!”.
Seurakuntien tultava toimeen vähemmällä
Keskimääräinen kirkollisverotulo jäsentä kohti on n 220 euroa. Vuosina 2003–2013 jäsenten nettovähennys on ollut n. 350 000, tämän vuoden tilanne mukaan lukien yli 400 000. Jos oletetaan, että jokainen eronnut jäsen maksoi meille kirkollisveroa ennen eroaan 220 euroa, ensi vuonna seurakunnat saavat n 88 milj. euroa vähemmän kirkollisverotuloja kuin jos eroamisia ei olisi lainkaan tapahtunut.
Tämä on täysin teoreettinen laskelma, mutta antaa kuitenkin kuvan saamatta jäävien verotulojen suuruusluokasta. Kirkollisverotulot olivat vuonna 2014 yhteensä 896,3 milj. euroa, muutos edelliseen vuoteen verrattuna oli –2,2 %. Kunnallisverotulot kasvoivat vuonna 2014 +1,3 %. Jos vertaa näiden kahden verolajin kehitystä, huomaa kirkosta eroamisen vaikutuksen.
Seurakunnissa tilanne on havaittu ja ymmärretty. Jatkossa on tultava toimeen vähemmällä, menot on sopeutettava tuloihin. Seurakuntien kannalta sopeuttamistoimissa auttaa eläköitymisaalto, jota kestää vielä muutaman vuoden ajan. Toimintatapoja muuttamalla (Kipa ja Kirjuri) ja tehtäviä priorisoimalla on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa eläköityneiden tilalle ei aina palkata uutta.
Seurakuntien kiinteistöt ovat melkoisia rahasyöppöjä, joka neljäs kirkollisveroeuro menee kiinteistöjen ylläpitoon ja kunnostukseen. Monissa seurakunnissa onkin jo tartuttu tähän ja ryhdytty miettimään, mitkä kiinteistöt ovat niitä ns. kruununjalokiviä, jotka kaikissa oloissa säilytetään ja pidetään hyvässä kunnossa. Ja mistä voidaan luopua. Seurakunnissa tilanne on siis kohtuullisen hyvin.
Mutta miten tästä kaikesta selviää kirkon eläkerahasto? Saavatko kaikki nykyiset ja tulevat eläkeläiset eläkelupauksen mukaisen eläkkeensä? Myös se nuori, joka tänään 20-vuotiaana aloittaa työt kirkossa, tekee työtä 50 vuotta ja on reipas eläkeläinen 25 vuotta. Riittävätkö rahat eläkkeisiin vielä vuonna 2090?
Meistä kaikista tulee isona eläkeläisiä
Kirkon eläkejärjestelmässä on noin 20 000 eläkevakuutettua. Omia eläkeläisiä on noin 17 600, tämän lisäksi maksamme eläkettä noin 10 000 sellaiselle, jotka joskus ovat olleet kirkon palveluksessa. Huoltosuhteemme on siis melko raskas.
Vuonna 2013 KiEL-eläkkeelle siirtyi 677 henkilöä, keskimääräinen eläköitymisikä oli 62,1 vuotta. Kannattaa huomata, että tulevassa eläkeuudistuksessa tavoitellaan keskimääräistä eläköitymisikää 62,4 vuotta vuonna 2025. Eli olemme jo etuajassa mallioppilaan tavoin saavuttamassa tavoitetta. Vanhuuseläkkeelle siirtyi viime vuonna 528 henkilöä keskimäärin 64,4 vuoden iässä. Kirkon keskieläke viime vuonna oli 888 euroa/kk.
Kirkon eläkevastuu 31.12.2013 on 4,3 mrd. euroa. 1,2 mrd:n suuruinen eläkerahasto kattaa vastuusta n. 28 %. Tilanteemme on tällä hetkellä keskimäärin yhtä hyvä tai yhtä huono kuin muissakin eläkejärjestelmissä.
Eläkejärjestelmässämme on tunnistettu kaksi strategista riskiä: palkkasumman pieneneminen ja sijoitustoiminnan tuoton jääminen alle asetetun tavoitetason.
Palkkasummariski näyttää juuri nyt toteutuvan. Kirkon palkkasumma aleni ensimmäisen kerran vuonna 2013 (–0,5 %) ja saman suunnan oletetaan jatkuvan myös vuonna 2014. Myös sijoitustoiminnalle asetettu 6 %:n tuottotavoite saattaa olla tulevina vuosina vaikea saavuttaa, vaikka tuottohistoria onkin erinomainen.
Enemmän rahaa eläkkeisiin?
Onkin mahdollista, että eläkerahastomaksua joudutaan korottamaan vuodesta 2016 alkaen. Korotustarvetta arvioidaan sen jälkeen kun tiedämme eläkerahaston koon 31.12.2014, eläkerahaston tuoton vuodelta 2014 ja kirkon palkkasumman kehityksen vuonna 2014.
Vuoden vaihteessa valmistuvassa eläke-ennusteessa tehdään eläkerahastolle uusia stressitestejä alentamalla entisestään arvioita työntekijämäärän muutoksesta. Mikäli korotustarvetta näyttäisi olevan, annan kirkolliskokoukselle tästä ennakkovaroituksen toukokuussa.
Jäsenmäärän vähenemisellä on näin ollen useamman tasoisia vaikutuksia kirkon talouteen. Perustaso eli seurakunta joutuu sopeuttamaan toimintansa väheneviin verotuloihin – ja samalla varautumaan siihen, että kirkollisveroperusteinen eläkerahastomaksu nousee. Jos tämä korotus toteutuu, entistä suurempi osa jäsenten maksamista kirkollisveroista käytettäisiin kirkon eläkejärjestelmän rahoittamiseen.
Leena Rantanen
Kirkkoneuvos
Talousosasto, Kirkkohallitus