Kun luottamus särkyy

Kaksi tyhjää tuolia.

Viime viikkojen uutinen tietomurrosta psykoterapiakeskus Vastaamoon on koskettanut tuhansien ihmisten elämää joko suoraan tai välillisesti. Henkilökohtaisten tietojen päätyminen vääriin käsiin ja kiristysten uhriksi joutuminen ovat järkyttäneet syvästi etenkin heitä, jotka muutenkin haavoitettuna ovat käyneet läpi raskaan tien. Luottamuksen särkyminen herättää epätoivoisia kysymyksiä: Keneen voi enää luottaa…? Olenko niin vähäarvoinen, että minun asiani ovat kohta kaikkien julkista riistaa…?

Väistämättä ajatukseni johtavat tämän tapauksen ääreltä myös kirkon sielunhoitoon. Siinä on johtavana periaatteena ehdoton luottamuksellisuus ja sielunhoitajan vaitiolovelvollisuus. Siksi sielunhoitajan tulee olla hyvin tarkkana, ettei mitään tietoja pääse vuotamaan. Omista kipeistä asioista avautuminen on voinut vaatia pitkällistä harkintaa ja tunnustelua. Siksi niiden julki tuleminen väärään aikaan väärässä paikassa voi haavoittaa syvästi. Se rikkoo luottamusta auttajaan ja sen jälkivaikutuksia voi joutua kantamaan loppuelämän ajan. Asiakkaan luottamus on niin arvokas asia, ettei sitä saisi rikkoa missään tilanteessa.

Luottamuksen arvoinen?

Kun kohdataan sielunhoidollisten asioiden merkeissä, ollaan erittäin luottamuksellisessa tilanteessa. Siinä on työvälineenä vain sielunhoitajan oma persoona. Kaikki, mitä kuulen tai havaitsen, jääköön oman pääni sisään. Vain työnohjauksessa saan tuoda niitä esiin ja silloinkin häivytetysti. Ainakaan en saa kirjoittaa mitään raportteja nimeltä mainiten mihinkään arkistoihin. Voin käyttää muutettua nimeä ilman mitään tunnistettavia tietoja. Jos kirjoitan jotain oman muistini tueksi, teen sen vanhanaikaisesti vihkoon, jota säilytän varmassa tallessa ja myöhemmin silppuan.

Tietomurto on nostanut esiin myös kysymyksen oikeanlaisen tuen tarjoamisesta uhreille. Kun sattuu suuronnettomuus, niin yleensä auttajien verkosto aktivoituu välittömästi. Terveydenhuolto, sosiaalitoimi, järjestöt ja kirkko ovat yhdessä tarjoamassa tukea. Isot tapahtumat myös säteilevät laajalle. Uhrien ja heidän läheistensä ympärillä on lisäksi laaja kehä tuttavia ja paikkakunnan ihmisiä. Onnettomuus tai kriisi vaikuttaa kauas myös tehokkaan tiedonvälityksen kautta. Siksi tämä tietomurtokin  koskettaa laajemmin kuin vain pääkaupunkiseudulla. Apua on jo tarjolla, mutta silti moni voi olla vielä aivan eksyksissä.

Neuvottomina mutta ei toivottomina

Tietomurto on rikos, jota ei tunneta tarpeeksi. En itsekään väitä tuntevani sen mekanismeja enkä vaikutuksia riittävän hyvin. Siksi voin jakaa huoleni niiden kanssa, jotka nyt ovat järkyttyneitä ja peloissaan, jopa toimintakyvyttömiä. Kun uhka on päällä, ei osaa eikä jaksa toimia. Siinä tarvittaisiin rauhallisia, osaavia ja määrätietoisia auttajia, jotka voisivat neuvoa käytännön asioissa, kuten rikosilmoituksen tekemisessä, sekä olla olkapäänä kuuntelemassa huolta ja pelkoa. Kuuntelijana ja tukihenkilönä voi olla, vaikka kokisi oman osaamattomuutensa digitekniikan edessä.

Kun luottamus ihmisiin on kokenut kovan kolauksen, tarvitaan vakaata perusturvallisuuden palauttamista. Sitä kirkon työntekijät ja vapaaehtoiset voivat tarjota vaikka esirukouksen muodossa. Se on vahva kädenojennus; osoitus siitä, että me välitämme, ja on olemassa suurempi, joka kantaa meitä kaikkia. Onneksi jo seuraavana sunnuntaina Yle 1:n radiojumalanpalveluksessakin muistettiin tietomurron uhreja.

Tämä on kaikille uusi, arvaamaton tilanne, eikä sen edessä aina löydä oikeita sanoja. Mutta sanat tai  asioiden loputon selittäminen eivät auta paljoa. Saa olla yhdessä neuvoton, mutta ei tarvitse olla toivoton. Epätoivoon ei ole vaivuttu pandemiankaan kohdatessa, vaan on etsitty ja löydetty uusia toimintamalleja. On kohdattu ihmisiä verkossa, jaettu ruokaa, soiteltu eri kohderyhmille, kuunneltu ja rohkaistu. Se kaikki voi näyttää vaatimattomalta valtavan avuntarpeen rinnalla. Mutta pienikin apu oikeaan aikaan voi olla yhdelle ihmiselle suuri askel eteenpäin.  Tietomurto on kyllä arvaamaton vihollinen, mutta voitettavissa. Tärkeintä on nyt lähiviikkoina vastata haavoitettujen ihmisten huutoon ja antaa oikea-aikaista tukea.

Taina-Maija Miettinen
vammaistyön pappi, Kajaani


Lue myös: Kirkon henkisen tuen tietosuoja

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *