Laulussa on yhteisön muisti

nojatuolikirkko_bandJos itse saisin valita vapaasti tavan yhdistää toisilleen tuntemattomia ihmisiä, muodostaisin heistä joko jalkapallojoukkueen tai kuoron. Kummankaan valmentamiseen minulla ei ole ammattitaitoa, mutta kummankin yhteen liittävästä ja rajat ylittävästä vaikutuksesta minulla on runsaasti kokemusta. Pelaaminen ja laulaminen yhdistävät sekä yhteisen tekemisen että jaettujen tunnekokemusten muodossa.

Pakolaiskriisin myötä keskuudessamme on yhä enemmän ihmisiä, jotka tarvitsevat akuutisti yhteisön luomaa turvaa. Monien muiden toimijoiden ohella myös urheiluseurat ovat tarttuneet haasteeseen ja tarjonneet turvapaikanhakijoille mahdollisuuksia pelata yhdessä. FC Inter on yksi lukuisista esimerkeistä. Jalkapallo on irtiotto synkästä elämäntilanteesta, mutta myös kokemus yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta heille, jotka ovat joutuneet kokemaan irrallisuutta ja osattomuutta.

Se mikä erottaa, voi myös yhdistää

Jalkapallon tavoin myös musiikilla on monenlaisia funktioita, mutta yksi keskeisimmistä on liittyminen yhteisöön. Liittyminen voi toteutua kuuntelemalla, soittamalla, laulamalla tai muuten olemalla läsnä siellä, missä voi tunnistaa musiikista jotain omaa tai yhteistä. Musikaalisuus ja taiteellinen lahjakkuus vaihtelevat yksilökohtaisesti, mutta musiikin tuottamat tunnemerkitykset ja niiden aktivoimat muistot ja kokemukset ovat yhteisötason kokonaisuus. Siinä taidot tai niiden puute eivät luo rajoja ihmisten välille.

Teija Tuukkanen pohdiskeli Kirkonkellon haastattelussa, mitä kirkkomme musiikissa ja musiikkityössä tulisi erityisesti vaalia ja säilyttää, ja minkä taas tulisi elää ajassa ja muuttua. Kirkkomme virsiperinne on selkeästi asia, jota pitää sekä säilyttää että kehittää eteenpäin. Ehdoton edellytys tälle kuitenkin on se, että virsiä lauletaan tai esitetään kirkkoyhteisössä tavalla tai toisella. Vain sitä kautta aktivoidaan yhteisön muistia. Esittämistavat voivat olla monenlaisia, genrerajoja on mahdotonta ja tarpeetonta vetää. Virsien laulaminen ja esittäminen uusilla ja vaihtoehtoisilla tavoilla ei ota mitään pois totutuista ja perinteisistä tavoista, eikä perinteinen tapa ota mitään pois vaihtoehtoisista sovituksista.

Kirkko konserttisalina

Seurakuntien musiikkitoiminta on avainasemassa, kun kirkon jäsenyys ja osallisuus puhuttavat. Kuorot ja muut musiikkiryhmät ovat tilastojen perusteella vielä viime vuosinakin säilyttäneet jäsenmääränsä, kun monien muiden toimintamuotojen osallistujaluvut laskevat jyrkästi. Tärkeää on myös kuuntelemalla osallistuminen. Kirkoissa ja seurakuntien muissa tiloissa järjestettäviin konsertteihin osallistui vuonna 2011 tehdyn kyselyn mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista – siis valtaosa myös heistä, jotka eivät muuten käy kirkossa.

Konserttisaleina kirkot taipuvat monenlaiseen. Usein akustiikka on niissä hyvä musiikin esittämiseen. Monet kirkot mahdollistavat myös suurten orkesteri- ja kuoroteosten esittämisen. Toisaalta ne voivat olla osallistavia yhteislaulun ja -musisoinnin tiloja. Musiikkityöstä vastaavat työntekijät ja vapaaehtoiset voivat tässä löytää toisensa mitä moninaisimmilla ja luovimmilla tavoilla.

Tutkimus osoittaa virsien ja laulujen yhteisömerkityksen

Kirkon tutkimuskeskuksen koordinoima virsien ja hengellisten laulujen tutkimushanke päättyi 2014, mutta tutkimus jatkuu edelleen ja sen aihepiiri laventuu uskonnolliseen musiikkiin yleensä. Suomalaisen virsitutkimushankkeen kokoomajulkaisussa kirjoitimme, että virsi voi olla monenlainen, eri yhteyksissä eri ihmisille erilainen. Monet erilaiset yhteislaulut tuottavat hyvin samanlaisia kokemuksia ja merkityksiä kuin nimenomaan virsien käyttö. Merkityksiä luovat laulun lisäksi laulajat itse, mutta vielä enemmän ne läheisten ihmisten ja heidän elämänkulkunsa kontekstit, joissa kyseistä laulua on käytetty.

Lapsuudenkodin, koulun, rippikoulun ja isostoiminnan, joulunvieton ja muiden vastaavien ympäristöjen tavat tarjoavat kokemuksia, joissa syntyy koettua uskonnollista ja muuta katsomuksellista sisältöä niissä käytetyille lauluille. Nämä vaikutukset ovat voimakkaita, mahdollisesta yhteisöllisyydestään huolimatta hyvin henkilökohtaisia ja pitkäkestoisia.

Palaan takaisin intohimooni jalkapalloon. Viimeisen vuosikymmenen aikana laji suomalainen fanikulttuuri on jalostunut. Yksi ilmentymä sille on kannatuslaulujen yleistyminen ja monipuolistuminen. Kun menen katsomaan kotikaupunkini jalkapallojoukkueen ottelua, ensimmäinen huomioni on fanikatsomosta jatkuvasti raikuva laulu. Se luo kokemuksen kuulumisesta yhteisöön, jopa minullekin, vaikka istun eri paikassa hiljaa vain ottelua seuraten. Samalla tavoin ajattelen virsien ja muun kirkossa soivan musiikin voivan osallistaa. Mikä riittää pienimmäksi nimittäjäksi?

Veli-Matti-Salminen Veli-Matti Salminen
Tutkija
Kirkon tutkimuskeskus

Kommentit koskien kirjoitusta: “Laulussa on yhteisön muisti

  1. Onpa täyttä asiaa, kiitos loistavasta kirjoituksesta!

    Torontossa vedimme anglikaani-isä Tim Elliotin kanssa Night Prayers With Jazz -tilaisuuksia. Perinteisistä virsistä puhkesi uskomattomia improvisaatioita. Niiden lomassa Raamatun tekstit ja rukoukset lohduttivat ihmistä, joka joutui myös omassa elämässään improvisoimaan – ratkaisemaan ongelmia ilman valmista, yksityiskohtaista mallia.

    Jaetut tunnekokemukset jalkapallojoukkueessa, spontaaneissa kuoroissa, ylipäätänsä ketä tahansa osallistavassa toiminnassa ovat helmiä kirkon kivikkoisella tiellä.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *