Parkkipaikkaekumeniaa Persianlahdella

Al-Amana -keskuksen FELM-volunteerit Jaakko Pylvänäinen (vas.) ja Matias Uusisilta

Persianlahden kristillisyys ei tunnu olevan yleisesti tuttu teema suomalaisille. En muista itsekään törmänneeni aiheeseen aiemmin juuri missään, edes teologian opintojeni yhteydessä. Huhuja aiheesta tietysti liikkuu, mutta tasapainoista kokonaiskuvaa ne eivät ilmiöstä anna. Neljän kuukauden vapaaehtoistyöjaksoni Omanin pääkaupungissa Muscatissa sijaitsevassa Al-Amana -keskuksessa on kuitenkin antanut oivan tilaisuuden saada jonkinlaista kuvaa siitä, miten kristinusko alueella ilmenee.

Alkuun muutama lukijaa mahdollisesti yllättävä tieto: Nykyään Persianlahden alueella asuu ja työskentelee noin neljä miljoonaa kristittyä, jotka ovat kotoisin eri puolilta maailmaa. Vaikka ongelmia toki löytyy, seurakuntien ja paikallishallintojen suhteet ovat useimmissa maissa toimivat, joissain jopa erittäin hyvät. Esimerkiksi Kuwaitissa paikallinen eduskuntatalo ja yksi isoimmista kirkkokomplekseista sijaitsevat tien vastakkaisilla puolilla. Arabiemiraateissa seurakuntien edustajat ja paikallisviranomaiset tapaavat usein, nimenomaan positiivisissa merkeissä. Omanissa kristittyjen toimijoiden – erityisesti lähetyslääkäreiden ja -opettajien – merkitys tunnustetaan hyvin avoimesti myös virallisissa yhteyksissä. Bahrainissa noin 120 vuotta sitten alkanut lähetyssairaalatoiminta on edelleen käynnissä ja voi hyvin. Vastaavia esimerkkejä olisi enemmänkin, mutta nämä riittänevät hieman haastamaan mahdollisia aiheeseen liittyviä stereotypioita.

Globaalin kristillisyyden kirjo

Omanissa vierastyöläisten moninaisten taustojen takia globaalin kristillisyyden kirjo on todella hyvin edustettuna. Ghalan kirkkokompleksin perjantain – ts. paikallisen sunnuntain –tilavuorot ovat loppuun varattu. Ensimmäiset jumalanpalvelukset starttaavat aamuvarhain ja viimeiset päättyvät iltamyöhällä. Eri kirkkokuntien toimituksia on tarjolla useilla kymmenillä eri kielillä. Tämän lisäksi seurakunnat järjestävät muuta toimintaa pienemmille kieliryhmille, joita tosiaan riittää. Eri tunnustuskuntien edustajien välit eivät ole aina parhaat mahdolliset, mutta katoliset, ortodoksit ja protestantit joutuvat harjoittamaan käytännön ekumeniaa vähintään parkkipaikkatilasta sopiessaan, sillä kaikkien kolmen rakennukset seisovat vieri vieressä. Myös kirkkotilat ovat joskus yhteiskäytössä ja esimerkiksi pelkistetyn protestanttinen alttari muuntautuu hämmästyttävän nopeasti ortodoksiseksi väliseinineen ja ikoneineen.

Vaikka avoin julistustyö ei olekaan alueella mahdollista, seurakunnat pystyvät toimimaan yleensä tehokkaasti ainakin omiensa parissa. Niin hyväksikäytön uhrit, yllättäen työnsä menettäneet, vakavasti sairastuneet tai vaikkapa riitatilanteisiin ajautuneet ulkomaalaiset saavat vuosittain huomattavasti apua alueen maissa toimivien seurakuntien kautta. Joissain konteksteissa on mahdollista toteuttaa myös sairaalavierailuja ja vankilatyötä. Jos luottamus on saavutettu ja verkostot tarpeeksi laajat, seurakuntien palvelustyö voi ajoittain hyödyttää paikallisia yhteiskuntia laajemminkin. Esimerkiksi sotien aikana seurakunnilla on paikoin ollut suurikin rooli humanitäärisen avun jakamisessa – niin kristityille, muslimeille, kuin muillekin ryhmille.

Hyviä vieraita

Konteksti vaikuttaa myös luonnollisesti teologisiin painotuksiin. Otantani on tietysti rajattu, mutta käsitykseni mukaan seurakunnat lähestyvät paikallisten palvelemista ja tavoittamista pitkälti olemalla ”hyviä vieraita”, eli pyrkimällä ottamaan huomioon paikallisen kulttuurin erityispiirteet ja rajoitukset, ja osoittamaan lähimmäisenrakkautta niissä puitteissa. Toisaalta paikallinen kulttuuri voi antaa myös hauskasti uutta näkökulmaa Raamatun teksteihin ja tulkintoihin. Eräs työkaverini kertoi, että esimerkiksi omanilaiset – antakaa anteeksi tehokeinona käytetty yleistys – eivät niinkään kiinnitä huomiota siihen, että Jeesus oli tekemisissä syntiseksi katsotun Sakkeuksen kanssa, vaan ennemminkin siihen, että Jeesus kutsui itse itsensä kylään hänen luokseen. Omanilaisten mielestä edes itse sulttaanilla ei olisi tähän oikeutta, vaan vain Jumala voisi näin toimia.

Jaakko Pylvänäinen
teologian opiskelija
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja on toiminut vapaaehtoisena Omanissa tammi-huhtikuun 2019 FELM-volunteer -ohjelman puitteissa.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *