Ratkaisevatko naiset kirkkojen kohtalon?

Nuori nainen sytyttää tuohuksia ikonin ääressä Svetitskhovelin historiallisessa katedraalissa Georgiassa. 1000-luvulla rakennettu katedraali sijaitsee paikalla, jonne Pyhän Ninan myötävaikutuksella rakennettiin Georgian ensimmäinen kirkko jo 300-luvulla. Kuva: Kimmo Ketola

Georgia on yksi harvoja Euroopan maita, joissa maallistumisesta ei ole mitään merkkejä. Nuoret ovat kyselyiden mukaan edelleen aivan yhtä uskonnollisia kuin vanhemmat ikäryhmät ja Georgian ortodoksikirkko on kansalaisten silmissä maan luotetuin instituutio.

Vierailu Georgian tunnelmallisissa kirkoissa todistaa samaa: niissä käy keskellä arkipäivää jatkuvana virtana ihmisiä sytyttämässä tuohuksia lukuisten ikonien äärelle. Vierailijoiden joukossa on naisia ja miehiä kaikista ikäryhmistä.

Selityksiä kristinuskon elinvoimaisuuteen voidaan etsiä vastareaktiosta tukahduttamispyrkimyksiin Neuvostoliiton vallan alla, sekä erityisesti Georgian ortodoksisuuden erityisestä merkityksestä osana kansallista historiaa ja identiteettiä.

Kristinusko vakiintui alueella hyvin varhain. Perimätiedon mukaan jo apostolit Andreas ja Simon Kiivailija saarnasivat alueella. Kristinuskoon kääntymiseen vaikutti kuitenkin eniten ”apostolien vertaiseksi” tituleerattu pyhimys, Pyhä Nina (n. 296–338). Hallitsijaparin kääntymisen seurauksena kristinusko virallistettiin valtionuskonnoksi jo vuonna 337.

Ajatuksia herättävää on kuitenkin juuri naispuolisen pyhimyksen keskeinen rooli maan uskonnollisessa historiassa. Ei ole sattumaa, että juuri Pyhän Ninan ikoneilla on monissa kirkoissa hyvin näkyvä ja merkittävä rooli. Hän on maan rakastetuin pyhimys. Mikä merkitys uskonnon elinvoimaisuuteen on sillä, kuinka tärkeässä roolissa naiset niissä nähdään?

Nämä kolme tekijää – kansallisten identiteettien rakentuminen, poliittiset intohimot sekä naisen asema – auttavat selittämään kirkkojen aseman muutoksia monissa muissakin maissa. Jotkut yhteiskuntatieteilijät ovat viime aikoina esittäneet, että naiset ovat käänteentekevässä roolissa kirkkojen kohtaloissa myös nykymaailmassa.

Euroopan arvomuutoksista saadaan pian uutta tietoa

Kansainvälinen joukko arvotutkijoita kokoontui lokakuun alussa Georgian Tbilisissä konferenssiin, jonka aiheena oli kriisien jälkeisen Euroopan arvomuutokset. Mukana oli paljon itäeurooppalaisia tutkijoita, jotka olivat havainnoineet erityisesti kansallisen identiteetin, politiikan suunnanmuutosten ja uskonnon välisiä mutkikkaita vaikutussuhteita.

Konferenssin erityisenä virikkeenä toimivat vastikään tutkijoiden käyttöön julkaistut European Values Study (EVS) -kyselyaineistot ensimmäisistä 30 Euroopan maasta. Aineistonkeruu kuitenkin jatkuu joissakin maissa edelleen ja täydellinen aineisto saataneen käyttöön keväällä 2020.

EVS on kansainvälinen yhteiskuntatieteellinen tutkimushanke, joka on toteutettu 1980-luvun alusta lähtien noin yhdeksän vuoden välein, joten huolellisesti kerättyjä aikasarjoja eurooppalaisista arvoista on jo liki neljän vuosikymmen ajalta.

Tämänkertainen aineistonkeruu toteutettiin yhteistyössä World Values Survey (WVS) -organisaation kanssa. Se tarkoittaa, että tällä kertaa tutkimusaineistoja on kerätty likipitäen samalla lomakkeella yli sadasta maasta kaikkialta maailmasta. Kyseessä on todennäköisesti historian tähänastisesti mittavin kansainvälinen yhteiskuntatieteellinen aineistonkeruu.

Syyt näin merkittävään tutkimuspanostukseen ovat ilmeisiä. Edellinen aineisto kerättiin vuosina 2008–2009 ja sen jälkeen ilmaantuneet asiat, kuten velkakriisi, talouskuripolitiikka, pakolaiskriisi, ISIS:in terrori, Brexit sekä populististen arvokonservatiivisten puolueiden nousu ovat muuttaneet yhteiskunnallista ilmapiiriä merkittävästi monissa maissa.

Onko naisten roolia aliarvioitu uskonnollisten muutosten selityksissä?

Konferenssin kiinnostavimmat keskustelut käytiin juuri uskonnon merkityksestä näiden kriisien jälkeisessä Euroopassa. Keynote-esitelmöitsijät, Britanniassa vaikuttava uskontososiologi David Voas sekä saksalainen politiikantutkija Christian Welzel ovat omissa teorioissaan korostaneet modernisaation uskontoja haastavaa vaikutusta.

Voasin esitelmä uskonnollisen vallan pitkään jatkuneesta rapautumisesta kirvoitti Welzelin pohtimaan erityisesti sukupuolten keskinäisen valta-aseman ja naisten yhteiskunnallisen aseman muutosten vaikutusta uskonnolliseen elämään ja kirkkojen asemaan. Myös Voasin mukaan sukupuolen merkitys oli todennäköisesti aliarvioitu vallitsevissa maallistumisen selitysmalleissa.

Uskonnolliselta kannalta modernisaation merkittävin vaikutus saattaakin piillä sen patriarkaalista arvomaailmaa ja järjestystä horjuttavassa roolissa. Tähän viittaisi ainakin se, että uskonnollisen fundamentalismin ja autoritaaristen populististen puolueiden keskeisimmät vastarinnan kohteet näyttäisivät olevan juuri perinteisten etnisten ja miesvaltaisten hierarkioiden murtuminen sekä muutokset sukupuolirooleissa ja ylipäätään sukupuolta koskevassa ymmärryksessä.

Joka tapauksessa kyselyt kertovat selkeää kieltään naisten ylivertaisen tärkeästä roolista kotien uskonnollisessa kasvatuksessa ja kulttuuristen arvojen välittymisessä sukupolvelta toiselle. Kun suomalaisilta on kysytty, keneltä he ovat saaneet uskonnollista kasvatusta, vastaajat nimeävät useimmin äitinsä. Ja seuraavaksi tärkeimpänä isoäitinsä.

Historioitsijat tuovat jatkuvasti esiin uutta todistusaineistoa siitä, kuinka merkittävä rooli naisilla oli varhaiskristillisyyden leviämisessä antiikin ajan maailmassa. Pyhä Nina on tästä vain yksi esimerkki. Myös modernin maailman vaihtoehtoisen uskonnollisuuden ja hengellisyyden tutkimuksessa on jo pitkään tuotu esiin naisten korostunut rooli.

Suurella todennäköisyydellä naiset tulevat ratkaisemaan myös modernisaation haastamien vakiintuneiden kirkkojen kohtalon.

Kimmo Ketola
tutkija, Kirkon tutkimuskeskus

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *