Sairastuminen ja muut isot elämänmuutokset kääntävät katseen menneisiin sukupolviin. Myös positiivinen elämänmuutos voi saada sen aikaan. Terapeuttinen sukupuutyöskentely alkoi kiinnostaa minua pian esikoiseni syntymän jälkeen.
Viime viikkojen uutinen tietomurrosta psykoterapiakeskus Vastaamoon on koskettanut tuhansien ihmisten elämää joko suoraan tai välillisesti. Henkilökohtaisten tietojen päätyminen vääriin käsiin ja kiristysten uhriksi joutuminen ovat järkyttäneet syvästi etenkin heitä, jotka muutenkin haavoitettuna ovat käyneet läpi raskaan tien.
Maaliskuun puolivälissä se kolahti. Toistaiseksi peruttu. Tauolla. Tajusin, miten helppoa on ollut vain mennä paikan päälle. Miten suoraan ja mutkattomasti olemme paikallisseurakunnassa saaneet tehdä sielunhoitotyötä hoivakodeissa. Lauletaan yhdessä. Rukoillaan. Pidetään kädestä. Ollaan vaan. Lohdutetaan ja rauhoitetaan. Kehoni on työväline siinä missä sanatkin.
Koronakriisi on tänä keväänä ja vielä kesän puolellakin ravistellut kirkon työn perustuksia. Kaikki kokoava toiminta on pitänyt peruuttaa. Kesäkuun alusta lähtien rajoitusten lievennyttyä on sentään jo voinut kohdata ihmisiä ulkotiloissa tai riittävän väljissä sisätiloissa.
Päihdesuru on tullut minua lähelle kehittäjän työssäni Sininauhaliitossa, jossa kohtaan muun muassa päihteistä riippuvaisia, toipuvia, toipuneita ja päihteitä käyttävien läheisiä.
Sielunhoitajan jatkoluokka? ”Sinä kävit sellaisen sairaalasielunhoitajan jatkoluokan.” Lasken kymmeneen ja […]
Rippikoulun käyminen kuuluu edelleen nuoruuden tärkeisiin kokemuksiin. Helposti vedetään yhtäläisyysviiva […]
Sairastuminen ja muut isot elämänmuutokset kääntävät katseen menneisiin sukupolviin. Myös positiivinen elämänmuutos voi saada sen aikaan. Terapeuttinen sukupuutyöskentely alkoi kiinnostaa minua pian esikoiseni syntymän jälkeen.
Är det kroppens celler eller kanske det är byggmaterial från […]
Viime viikkojen uutinen tietomurrosta psykoterapiakeskus Vastaamoon on koskettanut tuhansien ihmisten elämää joko suoraan tai välillisesti. Henkilökohtaisten tietojen päätyminen vääriin käsiin ja kiristysten uhriksi joutuminen ovat järkyttäneet syvästi etenkin heitä, jotka muutenkin haavoitettuna ovat käyneet läpi raskaan tien.
Maaliskuun puolivälissä se kolahti. Toistaiseksi peruttu. Tauolla. Tajusin, miten helppoa on ollut vain mennä paikan päälle. Miten suoraan ja mutkattomasti olemme paikallisseurakunnassa saaneet tehdä sielunhoitotyötä hoivakodeissa. Lauletaan yhdessä. Rukoillaan. Pidetään kädestä. Ollaan vaan. Lohdutetaan ja rauhoitetaan. Kehoni on työväline siinä missä sanatkin.
Koronakriisi on tänä keväänä ja vielä kesän puolellakin ravistellut kirkon työn perustuksia. Kaikki kokoava toiminta on pitänyt peruuttaa. Kesäkuun alusta lähtien rajoitusten lievennyttyä on sentään jo voinut kohdata ihmisiä ulkotiloissa tai riittävän väljissä sisätiloissa.
Päihdesuru on tullut minua lähelle kehittäjän työssäni Sininauhaliitossa, jossa kohtaan muun muassa päihteistä riippuvaisia, toipuvia, toipuneita ja päihteitä käyttävien läheisiä.
Poikkeukselliset tilanteet nostavat ihmisestä esiin monenlaista pinnan alla kytevää. Haastavina […]