Enkelifreskot Turun tuomiokirkosta.

Lasten teho-osasto kello 04.00

14.6.2023

Aamuyö On talvisen tiistain aamuyö. Yöpöydälläni oleva puhelin pirahtaa soimaan. Tajuntani nousee hitaasti unimaailmasta. Ensin en ymmärrä soittaako joku, vai ilmoittaako puhelimen herätyskello, että on aika nousta. Katson kelloa. Se näyttää olevan neljä. Vastaan puhelimeen. Sairaanhoitaja lasten teho-osastolta soittaa kertoakseen, että hetkeä aiemmin osastolla on kuollut viisivuotias lapsi. Lapsen äiti ja isä tarvitsevat tukea ja […]

Sininen orvokinkukka kasvaa sorasta.

Ei elämästä selviä hengissä

30.5.2023

”Mut se on yhteistä pomossa ja rengissä, ne ei elämästä selviä hengissä” Kuolemaa ei pääse pakoon. Juice Leskistä lainaten kuoleman edessä pomoina ja renkeinä olemme yhdenvertaisia. Erilaisuutta tuo kuoleman ajankohta, missä vaiheessa elämää olemme. Tuleeko kuolema vapauttavana ja jo odotettuna vai onko elämätön elämä vielä edessä? Joku voi sairastaa pitkään ja valmistautua kuolemaan ja toinen […]

Auringonkukkia.

Kuolema muuttaa elämää

13.10.2021

Kuuntelin seinän maalaamisen ja omppujen hilloamisen siivellä Varpu Hintsasen ja Emilia Salorannan teoksen Valo, joka ei kadonnutkaan. Se on kertomus Varpu Hintsasen tyttären sairastumisesta syöpään, elämästä sairauden kanssa, saattohoidosta ja lapsen kuolemasta. Se on kertomus siitä, että kuoleman tiedostaminen ja sen läheisyydessä eläminen muuttaa elämää. Ei surulla ole aikaa, vaan se kulkee mukana sairaudessa, vammautumisessa, […]

Kuolema tulee, oletko valmis?

21.8.2019

Aiemmin elämän arvo nähtiin kuolemaa vasten, nykyään elämä on arvo itsessään ja kuolema on häivytetty arjesta. Uskonnoissa kuolemalla on kuitenkin suuri merkitys, sillä kuolema avaa jotain uutta.

Kolme kuolemaa

13.2.2019

Jorge Amadon romaanissa Quincas Vesikauhun kolme kuolemaa sanotaan, että kuollessaan ihminen saa takaisin kaiken kunniansa, vaikka olisikin tehnyt tyhmyyksiä eläessään. Omaisten silmissä Quincas Vesikauhu oli viimeiset vuotensa ollut suvun musta lammas, perheen häpeä ja katujen kulkuri. Ystävien keskuudessa hän oli ollut kadehdittava kortinpelaaja ja romminryyppääjä. Kaupungilla hänet tunnettiin kauppahallin rinteen ryysyfilosofina ja laitakaupungin senaattorina. Kuolema […]

Rukoile miun puolesta

11.1.2018

Hänellä, jonka suru on ottanut juuri syliinsä, on paljon kysymyksiä. Yksi niistä, iso ja kipeä, saattaa olla: ”Missä minun kuollut rakkaani nyt on?” Näissä tilanteissa nousee joskus mieleen nuori itseni, jonka hengellisyys oli hyvin suoraviivaista, mustavalkoista ja ahdistunutta. Tuolloin, 23-vuotiaana, menetin ensimmäisen läheisen ihmisen ja kysymys oli tuskaisena mielessä: missä hän nyt on? Haparoiden tartuin […]

Kun taakka painaa miehen maahan

7.4.2017

Kenneth Lonergan: Manchester by the Sea (2016) Nuorukainen opettaa pikkumiestä kalastamaan, välillä hassutellaan. Kolmas ohjaa kalastusvenettä. Ei lähikuvia, mutta sanailusta selviää, että kaveruksilla on lämpimät välit. Nuorukaista kutsutaan Lee-sedäksi. Alkutekstien jälkeen samainen henkilö (Casey Affleck) nähdään kiinteistöhoitajan hommissa: loputtomia lumitöitä, vuotavia vesijohtoja, kireää sanailua. Pinna on tiukalla, sanaharkkaa syntyy helposti. Baari-ilta päättyy mitättömästä syystä tappeluun. […]

Kirkon näkemyksiä eutanasiaan

24.2.2017

Suurissa uskonnoissa – kristinusko, islam ja juutalaisuus – ajatellaan että elämä on pyhä ja syntymä ja kuolema ovat Jumalan kädessä, ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästään.  Raamatun Kymmenen käskyn joukossa on viides käsky, joka kuuluu ”älä tapa”. Siitä näkökulmasta toisen ihmisen elämän riistäminen on väärin. Toisaalta vaade lähimmäisen rakastamisesta pakottaa kysymään, mitä kivuista kärsivän kuolevan […]

Tuonen tuvissa keskustellaan kuolemasta

30.11.2016

Soitin viime keväänä tädilleni Lappeenrantaan. Hän kertoi olleensa hiljattain Tuonen Tuvalla. Hän kertoi myös siellä käydystä vilkkaasta keskustelusta ja tuttaviensa tapaamisesta. Kysyin, mikä sellainen Tuonen tupa on. ”No se on Matin perustama juttu, sellainen, missä jutellaan siitä kuolemasta”, tätini kertoi. Soitin seuraavana päivänä Lappeenrantaan sairaanhoitaja Kirsti Marttiselle ja kuulin, että kyseessä on hänen ja rovasti […]

Lajissaan ylittämätön

4.11.2016

Carl Theodor Dreyer: Ordet (Sana), Tanska 1955 Varoitus: Juttu sisältää juonipaljastuksen. Tanskalaisen Carl Dreyerin elokuva Sana (1955) tulee mieleen aina kun ajattelen, millainen on hyvä uskonnollinen elokuva. Sana on enemmän kuin mestariteos. Se on omassa lajissaan ylittämätön, paras kaikista, mittatikku muille. Carl Theodor Dreyer (1889-1968) on yksi elokuvataiteen suurimmista. Sana pohjautuu niin ikään suuren tanskalaisen, […]