Terapia auttaa uskonnon uhria

Yrittäjä Tuomo Laitinen (vas.) on on saanut elämäänsä suuren avun pitkästä terapiasta. Psykoterapeutti Risto Räsänen on työssään kannatellut epäterveen uskonnollisuuden uhreja kriisivaiheen yli. Hän suosittelee kaikille vertaistukea.

Yrittäjä Tuomo Laitinen (vas.) on on saanut elämäänsä suuren avun pitkästä terapiasta. Psykoterapeutti Risto Räsänen on työssään kannatellut epäterveen uskonnollisuuden uhreja kriisivaiheen yli. Hän suosittelee kaikille vertaistukea.

– Pitkän terapiaprosessin aikana itseymmärrykseni lisääntyi valtavasti. Opin paljon armollisemmaksi sekä itseäni että muita kohtaan, Uskontojen Uhrien Tuki ry:n jäsen Tuomo Laitinen kertoo.

Kahdeksan vuoden terapiaprosessin aikana Laitisen tuli syvällisesti läpikäytyä sekä traumaattinen lapsuutensa suurperheessä että oma suhde vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen ja uskoon.

Nyt vertaistukihenkilönä toimiva Laitinen rohkaisee avun hakemiseen.

– Keskusteluavun hakeminen kannattaa aina. Vaikka olisi menettänyt uskonsa ihmisiin, silti löytyy niitä, joiden kanssa saa aikaan ymmärtävän, tukevan keskusteluyhteyden, Laitinen vakuuttaa.

Yhteisöstä irrottautuva tarvitsee tukea

Ryhmäanalyytikko, musiikkiterapeutti ja psykoterapeutti Risto Räsänen nimeää vaarallisen uskonnollisuuden tunnusmerkeiksi yhteisön jäsenten alistamisen, nöyryyttämisen ja orjuuttamisen sekä taloudellisen, henkisen ja fyysisen hyväksikäytön.

Räsäsen kokemukset uskontojen uhrien terapeuttina ovat olleet ennen kaikkea kriisivaiheen yli kannattelua. Moni kokee olevansa tyhjän päällä irtautuessaan uskonnollisesta yhteisöstä.

– Epätoivoiselle ja yhteisöstä ulos joutuneelle tai lähteneelle ihmiselle on luotava usko siihen, että hän selviää. On vahvistettava toivoa, että aivan kaikista asioista elämässä voi päästä yli, Räsänen sanoo.

Kohtaaminen vaatii herkkyyttä

Seurakuntien työntekijöitä Laitinen ja Räsänen opastavat olemaan hyvin hienovaraisia uskonnosta traumatisoituneiden ihmisen kohtaamisessa. Esimerkiksi suora kehotus erota traumoja aiheuttaneesta yhteisöstä ei yleensä toimi, koska taustat ovat niin monimutkaiset.

– Kerralla ei voi avata liian isoja asioita. Se voi olla liian pelottava kokemus ja johtaa eristäytymiseen. Näistä asioista on puhuttava äärimmäisen herkkävaistoisesti. Tärkeä kysymys on: Mikä voisi lisätä sinun hyvinvointiasi? Laitinen sanoo.

Sekä Laitinen että Räsänen arvioivat, että terveydenhuollon työntekijöiden parissa ymmärrys uskonnollisten yhteisöjen dynamiikasta ja opeista on liian vähäistä. Ammatillista kirjallisuuttakaan juuri uskonnon uhrien auttamisesta ei paljon ole.

– Vertaistukea suosittelen aina ja kaikissa tilanteissa uskonnosta traumatisoituneille. Vertaisryhmä on parhaimmillaan korvaava yhteisö, joka toimii yksilön kasvuprosessin ja minuuden uudelleen rakentamisen tukena. Ihmisellä on tarve tulla ymmärretyksi ja kuulluksi, ja tämä toteutuu vertaistuen välityksellä, Räsänen sanoo.

On kuitenkin tärkeää, että vertaisryhmän vetäjä on riittävän perusteellisesti käynyt läpi omaa prosessiaan.

– Pahimmillaan vertaisryhmässäkin yksi voi nousta dominoimaan muita, Laitinen huomauttaa.

– Koulutus ja työnohjaus ovat tarpeen vertaisohjaajille, Räsänen vahvistaa.

Irti pelosta – kohti hyvää

Uskonnollisen yhteisön ulkopuolelle joutuminen tai päätyminen aiheuttaa monissa valtavaa primitiivistä pelkoa. Tuomo Laitinen pitää tätä evoluution valossa ymmärrettävänä. Muinaisessa ihmisyhteisössä yhteisön ulkopuolelle sulkeminen merkitsi yksilölle varmaa kuolemaa.

– On tärkeää, että sanomme ääneen, että nykyään yhteisön ulkopuolelle lähteminen ei merkitse kuolemanvaaraa. Primitiivisen pelon ja ahdistuksen kohtaaminen on helpompaa, kun tiedostaa, mistä se on peräisin, Laitinen arvioi.

Kun kaikki vaikeat tunteet ja myös alitajuinen viha ja aggressio on käyty läpi, kykenee ihminen miettimään taustaansa myös siinä valossa, löytyisikö sieltä jotain hyvääkin.

– Itse olen löytänyt lapsuuteni yhteisöstä yhden myönteisen asian: kummitätini välitti minusta aidosti ja antoi minulle hoivaa ja turvaa, jota vailla muuten kasvoin, Laitinen hymyilee.

Kommentit koskien kirjoitusta: “Terapia auttaa uskonnon uhria

  1. Iltapäivää
    Olemme 38v tyttären vanhemmat. Tytär on lähtenyt mukaan ’valkoisen liekin voima’ uskonnolliseen enkeli/energia lahkoon. Ollut tietääksemme mukana muutaman kuukauden.
    Hän on tietämättämme jättänyt tuolloin Kelan myöntämän psykoterapian. Käytöksessä näkyy muutosta.
    Aviomies kertoi monista ikävistä asioista meille nyt pääsiäisenä. Perheessä on myös yksi tyttö, 9v.
    Olemme kaikki sekalaisten tunteiden vallassa. Mitä osaisimme/voisimme tehdä? Haluaisimme tyttären/vaimon/äidin takaisin.
    Asumme Vaasan lähellä.
    Kiitos kaikesta mahdollisesta avusta.

Kyseisen artikkelin kommentointi on sulkeutunut.