Tuonen tuvissa keskustellaan kuolemasta

Soitin viime keväänä tädilleni Lappeenrantaan. Hän kertoi olleensa hiljattain Tuonen Tuvalla. Hän kertoi myös siellä käydystä vilkkaasta keskustelusta ja tuttaviensa tapaamisesta. Kysyin, mikä sellainen Tuonen tupa on. ”No se on Matin perustama juttu, sellainen, missä jutellaan siitä kuolemasta”, tätini kertoi.

Soitin seuraavana päivänä Lappeenrantaan sairaanhoitaja Kirsti Marttiselle ja kuulin, että kyseessä on hänen ja rovasti Matti J. Kurosen perustama, kerran kuussa lauantaisin kokoontuva tapaaminen. Soitin myös ystävälleni, mm. sururyhmien ohjaajia kouluttaneelle Anne Laimiolle joka innostui myös ideasta, kerroin ajatuksesta esimiehelleni ja varasin lokakuulle Jyväskylän Vanhan pappilan. Ensimmäiseen tilaisuuteen lappeenrantalaiset tulivat kertomaan kokemuksiaan toiminnasta. Paikalle saapui n. 30 ihmistä. Olin aavistanut oikein, tällaiselle on kysyntää Jyväskylässäkin.

Seurakunta on luonnollinen paikka keskustella kuolemasta

Matti J. Kuronen oli saanut idean Tuonen tuvan toimintaan pietarilaiselta professori-ystävältään. Vastaavia Death cafe -tilaisuuksia järjestetään lukuisia ympäri Eurooppaa. Lappeenrannassa on keskusteltu niin hoitotahdosta kuin haastettu paikallisia nuoria muusikoita tekemään kuolemaan liittyviä lauluja. Jyväskylässä järjestämme ensi keväänä kaksi tilaisuutta, joista toisessa teemana on kuoleman rajalla-kokemukset.

Seurakunnalle mielestäni sopii luontevasti olla mukana tarjoamassa foorumia keskustelulle kuolemasta. Tarkoitus on Jyväskylässä pyrkiä sellaiseen keskusteluun, että erilaisille näkemyksille olisi tilaa ja silti voisi olla toisiaan kunnioittava ja arvostava ilmapiiri. Lappeenrannassa toimintaa on mukana järjestämässä paikallinen mielenterveysseura ja palvelukotisäätiö, joka tarjoaa Tuonen tuvan kokoontumisiin tilan.

Tarvitsemme monipuolista keskustelukulttuuria kuolemasta

Olen omakohtaisesti tänä syksynä huomannut, miten vaikeaa monille kuolemaan ja kuolleen läheisiin suhtautuminen on. Isäni kuoli syyskuussa. Olen saanut vastaanottaa paljon myötätuntoa, mikä on lohduttanut ja kannatellut. Silti koen, että äidinkieleni on kuoleman suhteen kankea. Isälläni oli hoitotahto ja hän oli lopussa saattohoidossa.

Nämä ovat asioita, jotka ovat monille edelleen minusta liian vieraita. Myös edunvalvontavaltuutuksen ja keskinäisen testamentin tekemiseen olen kannustanut vanhempieni kokemusten jälkeen. Asian puheeksi ottaminen perheissä on omankin kokemukseni mukaan usein hyvin vaikeaa.

Kuoleman ja elämän loppuvaiheen luonteva suunnittelu ei kuulu kulttuuriimme, vaikka muilta osin moni meistä suunnitteleekin elämäänsä varsin tarkkaan. Onkohan syynä asian arvaamattomuus, hetkeä ja aikaa kun ei voi kuoleman osalta ennalta merkitä kalenteriinsa. Sen sijaan kuolema lähipiirissä pysäyttää ja laittaa aina hetkeksi kalenterin uusiksi. Kuolema pakottaa meidät miettimään myös omaa aikakäsitystämme uudella tavoin. Mihin aikaamme käytämme, sen pohtiminen on ainakin itselleni tehnyt tänäkin syksynä pelkkää hyvää.

Kuolemasta keskustelulle on siis tilausta. Ja kuten Matti J. Kuronen Jyväskylässäkin totesi, vain elävät voivat keskustella kuolemasta. Kun asiaa on voinut tarkastella monipuolisesti eri näkökulmista, on oman näkemykseni mukaan helpompi kohdata läheisten ja omaakin kuolevaisuuttaan. Tarvitsemme kuitenkin monipuolisempaa keskustelukulttuuria kuoleman ympärille. Tuonen tuvat voivat omalta osaltaan olla sitä rakentamassa.

Heini Lekander
Diakonian työalasihteeri
Jyväskylän seurakunta
heini.lekander@evl.fi

Kommentit koskien kirjoitusta: “Tuonen tuvissa keskustellaan kuolemasta

  1. Oman yhdistykseni näkyvyyden takia korjaisin, että Lappeenrannassa Tuonen Tuvassa on kolmantena osapuolena Kaakkois-Suomen Saattohoitoyhdistys Muuttolintu ry, jonka sihteerinä toimin. Death Cafe – aate tarjoaa:
    -On a not for profit basis (voittoa tavoittelematon)
    – In an accessible, respectful and confidential space (helposti saavutettava, kunnioittava ja luottamuksellinen tila)
    – With no intention of leading people to any conclusion, product or course of action (ilman tarkoitusta johtaa ihmisiä mihinkään päätökseen, tuotteeseen tai toimintaan)
    – Alongside refreshing drinks and nourishing food – and cake! (virkistävien juomien ja ravitsevan ruuan kanssa – ja kakun!)
    Seurakunta on mielestäni yksi hyvä toimija näissä keskusteluissa – Lappeenrannassa seurakunta osallistuu vain tiedottamiseen. Mitä monipuolisempi toimijakunta, sitä antoisammat keskustelut

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *