Vapaaehtoisten osallistuminen diakoniatyöhön

Jatkokertomus600
Lähimmäispalvelussa on diakonissa Susiroikan mukaan useita ihmisiä mukana ja ryhmä on kokoontunut säännöllisesti kahvinjuonnin merkeissä ja pullaakin on ollut.

 

Ongelmakohdaksi on noussut lähinnä kuitenkin se, että yksinäisiä ihmisiä ei ole ilmoittautunut toiminnan kohteeksi. Ilmeisesti kaikki yksinäiset, jotka kynnelle kykenevät ovatkin ilmoittautuneet jo lähimmäispalvelun lähimmäisiksi.

 

Lähimmäispalvelujoukko onkin viime aikoina keskittynyt erilaisiin talkootempauksiin, joissa on menty jonkin huonokuntoisen luo ja autettu talon töissä. Koska ihmiset ovat arkoja pyytämään palveluksia, on apua suunnattukin etupäässä sinne, missä sitä on tiedetty tarvittavan, vaikka erikseen ei olisi pyydettykään. Joskus on tietysti tehty turhaakin työtä, mutta auttamisen haluhan on kuitenkin tärkeintä.

 

Joitakin aktiivisimpia on harmittanut viimesyksyinen talkootapahtuma, kun eläkkeellä olevan postinhoitajan, neiti Elma Kangaspuikkion ulkorakennus korjattiin ja pensasaita perattiin hänen ollessaan kuntoutuksessa. Sekä lähes 200 metriä pitkä orapihlaja-aita että laaja ulkorakennus olivat olleet surkeassa kunnossa jo vuosia. Talkooväki tuli paikalle yhtenä viikonloppuna ja kun liki 30 miestä ja naista ahkeroi kaksi päivää ja niiden välisen yönkin, oli aita leikattu, piikkiset oksat poltettu, ulkorakennuksen perustus oikaistu, katto korjattu ja rakennus kauttaaltaan maalattu.

 

Talkooväki ihmetteli neiti Kangaspuikkion laimeaa kiitollisuutta, kun hän sunnuntai-iltana palasi kotiinsa, kunnes selvisi, että hän oli sopinut jo vuosia sitten kunnan kanssa, että uusi kevyenliikenteen väylä voidaan rakentaa hänen tontilleen. Niinpä seuraavana viikonloppuna kunnan kaivinkone kaivoi pensasaidan pois ja palokunta poltti ulkorakennuksen harjoitustöinään.

 

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *