Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja (Vasu) hyväksyttiin Opetushallituksessa syksyllä 2016. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat astuvat voimaan 1.8.2017.
Uusi Vasu on ensimmäistä kertaa normiasiakirja ja tuo mukanaan monenlaisia muutoksia. Seurakuntien tulee olla erityisesti tietoisia Vasun vaikutuksesta seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen (päiväkodin) väliseen yhteistyöhön. Tässä yhteistyössä myös seurakunnan tulee toimia Vasun periaatteiden mukaisesti.
Sitouttamaton katsomuskasvatus
Yhteiskunnan varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Se tarkoittaa sitä, että kaikkia päiväkodin lapsiryhmässä läsnä olevia uskontoja ja katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Vasussa puhutaankin katsomuskasvatuksesta, joka on luonteeltaan yleissivistävää eikä sisällä uskonnon harjoittamista. Vastuu katsomuskasvatuksesta on päiväkodin henkilöstöllä. Lasta ei saa sitouttaa mihinkään katsomukseen eikä häneen voi katsomuksellisesti vedota tai vaikuttaa.
Perinteiset ”päiväkotipyhäkoulut” ja pikkukirkot eivät täten enää ole uuden Vasun mukaisia. Ne ovat puhtaasti seurakunnan omaa toimintaa, jolla on omat tavoitteensa, eikä niitä voi tarjota katsomuskasvatuksen vastineeksi eikä sen rinnalle. Näiltä osin uusi Vasu haastaa seurakuntia yhteistyön uudenlaiseen tarkastelemiseen ja kehittämiseen.
Yhteistyön uudet mahdollisuudet
Monin paikoin hyvin toimineiden yhteistyömuotojen päättyminen saattaa herättää seurakunnassa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Seurakunnan työntekijät sekä luottamushenkilöt voivat olla ymmällään siitä, mikä on seurakunnan rooli ja tehtävä uudessa tilanteessa. Katsomuskasvatuksen liittyvää yhteistyötä ei välttämättä nähdä tärkeänä. On hyvä muistaa, että vaikka joistakin toimintatavoista joudutaan luopumaan, tuo Vasu myös uusia mahdollisuuksia. Kumppanuuden korit antavat hyvät pelisäännöt yhteistyön rakentamiselle.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu pitkälti kristillisten arvojen ja ihmiskäsityksen varaan. Puhutaan yleisestä kulttuuriperinteestä, johon kaikkien Suomessa asuvien on hyvä tutustua selvitäkseen omasta arjestaan. Paikallinen seurakunta ja alueen kirkot sisältävät paljon yleissivistäviä elementtejä, jotka ovat avuksi yleiseen kulttuuriperinteeseen tutustuttaessa. Myös vuodenkiertoon liittyvät juhlat tarjoavat hyviä yhteistyön mahdollisuuksia. Samalla myös seurakunta toimijana ja seurakunnan työtekijät tulevat tutuiksi.
Seurakunnan työntekijöillä on paljon katsomuksiin, arvoihin ja etiikkaan liittyvää osaamista. Monikulttuurisessa ja -uskontoisessa yhteiskunnassa on tärkeää, että lapset jo pienestä pitäen oppivat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kunnioittamaan toisten perinteitä ja katsomuksia.
Heljä Petäjä ja Raija Ojell
Kirkon varhaiskasvatuksen asiantuntijat
Kirkkohallitus
”Suomalainen yhteiskunta rakentuu pitkälti kristillisten arvojen ja ihmiskäsityksen varaan. Puhutaan yleisestä kulttuuriperinteestä, johon kaikkien Suomessa asuvien on hyvä tutustua selvitäkseen omasta arjestaan.”
Pitäisi uskaltaa tunnustaa, että olemme ensisijaisesti valistuksen lapsia.
Pitkälle kehittynyt ja ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta on rakentunut nimenomaan ’modernina projektina’ jossa tärkeänä elementtinä on vanhoista näkemyksistä irtaantuminen.